Kulttuuri ja kieli ovat kirjallisuuden äiti ja isä. Olemmeko perheen ainoa lapsi, jonka kotona kirjahyllyn paikalla on tyhjä seinä? Kirjallisuudella on Suomessa – eikä vain Suomessa – aivan erityinen asema kansallisen identiteetin rakentajana. Britit osaavat ulkoa Shakespearensa ja venäläiset rallatella pitkät pätkät Puškinia, Tšehovia, Dostojevskia ja Tolstoitaan, ei vain pänttäyksen ansiosta, vaan yhtä lailla rakkaudesta,…
Vuoden 2018 kirjoissa kansalliset kertomukset tiivistyivät lasten kokemuksiin. Finlandia-raadin puheenjohtaja Heta Pyrhönen nostaa luku-urakkansa huiput esiin. ”Luen kohta niin kummallisen huomaamatta ja nopeasti ja miettimättä näin sen / pitää mennäkin, Angus. Sinä olet näkevä silmä ja kuuleva korva, sinä olet oppimisen vettä keräävä kangas” (s. 50). Näin Anguksen miettii vankistuvaa lukutaitoaan pastori Burchin kommentin valossa…
Suomalaisen esiintyvän ja auditiivisen runouden historia on lyhyt mutta omaleimainen. Suomalaisen, modernin esittävän runouden ensimmäinen laine lipui rantaan 1960-luvulla, kun yhdysvaltalaisesta happening-kulttuurista ammentava underground-liike koetteli taiteen rajoja. 1980-luvulla auditiivista runoutta alettiin esittää ja äänittää säännöllisemmin, mutta selkeä toinen aalto muotoutui vasta vuosituhannen vaihteessa Turun runoliikkeeksi. Nyt Helsinki Poetry Connectionin toiminnan kasvun myötä vedenpinta heittelehtii…
Juuri nyt ranskalaisen kirjallisuuden yhdeltä omaleimaisimmalta tekijältä on mahdoton välttyä, myös Suomessa. Se alkoi Pohjoismaissa jo kauan sitten 1980-luvun puolella. Norjasta sana levisi muihin naapurimaihin, Suomeenkin vuonna 1991 ja 1992, kun näillä perukoilla julkaistiin teokset W eli lapsuudenmuisto ja Tiloja/Avaruuksia. Ja nyt, 36 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen, Georges Perec (1936–82) on yksi tämän hetken kuumimpia käännöskirjallisuuden…
Suomalaiset ovat lukutaidon edelläkävijöitä, mutta painimme samojen ongelmien kanssa muiden länsimaiden kanssa. Emme saa kulkea laput silmillä. Sanonta kuuluu, että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Osallistuessani kansainväliseen lukutaitosymposiumiin heinäkuisessa helteisessä Kölnissä heräsi ajatuksia, joita ei omassa työhuoneessa tule juuri tule pohtineeksi. Huomaan itsekin tulleeni jopa hiukan likinäköiseksi, kun keskustelen Suomessa lukemisesta ja lukutaidosta. Euroopassa keskimäärin…
Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitaan teoksia, joissa on ”ihanteellinen tendenssi”. Miten Ruotsin Akatemian nerot ovat tulkinneet tätä maailmankirjallisuuden vuoristossa? Ruotsin Akatemia on maansa johtava kulttuuritoimija, suljettu ja veroista vapautettu yhteisö. Johtokunnassa on 18 jäsentä, jotka nauttivat laajoista etuoikeuksista, vaikka eivät saa jäsenyydestään palkkaa. Akatemian toimintaan ja kokoonpanoon on liittynyt todellisia ongelmia. Katseilta kätketystä kabinettityöskentelystä on paljastunut vuosia…
Taide ennakoi. Voisiko kritiikkikin ennakoida voimallisemmin? Kritiikki on viime aikoina ollut ensimmäisenä osoittamassa, miten henkilökohtaisina tai yksittäisinä tapauksina pidetyt asiat paljastuvat yhteiskunnallisesti merkittäviksi. Hyviä esimerkkejä tästä ovat kulttuurisen omimisen kysymykset sekä monet luokkaeroja ja intersektionaalista feminismiä käsittelevät kysymykset. Ne ovat tulleet yhteiskunnalliseen keskusteluun nimenomaan taidekritiikin kautta. Kritiikki on kautta aikojen osoittanut yhteiskunnallisen painoarvonsa näyttäessään, miten…
Olennaista on se, mihin nykymaailma ei kannusta sen paremmin lapsia kuin aikuisiakaan: keskittyminen. Nykyään kaikki taistelut ovat taisteluita puhelinta vastaan. Näin sanoi minulle parikymppinen nuori nainen, diginatiiveiksi kutsutun sukupolven täysverinen edustaja. Puhelin oli antanut hänelle paljon: ystäviä, rakkautta, ammatillista menestystä. Työssään hän käytti sosiaalista mediaa taitavasti hyödykseen. Kuitenkin hän piti itseään puhelinriippuvaisena. Hän ei tuntenut…
Arkistostamme löydät vanhempia kirjoituksiamme tarkemmalla hakukoneella. Voit hakea kirjoituksia ajan tai kategorian mukaan.
Arkisto