Kertomuksemme päähenkilö herää ennen viittä, matkustaa lähes työpäivän verran ja saa perille saavuttuaan kuulla kilpailevansa yleisön huomiosta muun muassa marketin kahvitarjoilun, raanupiirin, ja marsuagilityn kanssa. Kisassa hänelle povataan vieläpä huonoa menestystä: ”Ei tänne taida tänään tulla ketään”.

Vastoin tilaisuuden järjestäjän vankkumattoman pessimististä odotusta päähenkilömme, esiintyvä kirjailija, päihittää muut ajanvietteet suosiossa ja puhuu lähes täydelle salille. ”Olisi teitä enemmänkin saanut tulla”, kiteyttää tilaisuuden järjestäjä vielä ilonsa muutamaa vapaata paikkaa lukuun ottamatta täydestä salista.

Tällaisiako nämä ovat, kirjailijan julkiset esiintymistilaisuudet?

Sellaisia ovat, mutta onneksi muunkinlaisia. Kirjailijoiden julkisia esiintymistilaisuuksia käsitellään kirjallisuudentutkimuksessa ja muussa tietokirjallisuudessa varsin vähän. Yleensä maininnat esiintymisistä ovat sivuhuomioita liittyen kirjailijan ammatin eri ulottuvuuksiin, erityisesti kirjan markkinointiin. Kattavaa kuvausta julkisista esiintymisistä ei ole vielä laadittu, vaikka kotimaisia kirjamessuja on järjestetty jo kahden vuosikymmenen ajan.

Eliitin kulttuurista kapakoihin ja messulavoille

Selvitän pro gradu -tutkielmassani ”Matineoista messuihin” miten yleisölle avoimet kirjailijoiden esiintymistilaisuudet ovat kehittyneet Suomessa 1970-luvulta alkaen. Yleisölle avointen kirjallisten esiintymistilaisuuksien tarjonta on kasvanut ja monipuolistunut. Ne ovat myös muuttuneet jossain määrin epäpoliittisemmiksi. Tunnelmaltaan ne ovat vapaampia ja niiden sosiaalinen asetelma on tasa-arvoistunut.

Tilaisuuksien yleisö oli aiemmin valikoitunutta, ja itse tapahtumat olivat älymystön tai eliitin kulttuuria, kunnes 1970-luvun yhteiskunnallisen murroksen ja avautumisen siivittämänä kynnys osallistua tapahtumiin madaltui. Toisaalta vaikka matineat ja kirjallisuustapahtumat aiemmin erottivat eri yhteiskunnan kerroksia osallistumisaktiivisuuden suhteen, oli niillä myös kansaa yhdistävä vaikutus. Oli olemassa Väinö Linnan (1920–1992) kaltaisia kansalliskirjailijoita, jotka kokosivat sosiaaliselta taustaltaan erilaiset ja jopa poliittisesti erimieliset ihmiset samaan tilaisuuteen. Naisten osuus kirjallisuustapahtumien yleisöstä on ollut merkittävä kaiken aikaa, minkä jokainen kirjallisia tapahtumia harrastava lienee helposti itsekin tilaisuuksissa havainnut.

Kehitys on neljän vuosikymmenen aikana kulkenut kohti ammattimaisemmin järjestettyjä ja suurempia tilaisuuksia. Vuonna 1972 perustetun Lukukeskuksen järjestämät kirjailijavierailut ovat saaneet rinnalleen joukon tuhansia kävijöitä kokoavia kirjamessuja, joita organisoivat usein kymmenien ihmisten työpanosta hyödyntävät organisaatiot.

Ammattimaistuminen koskee paitsi tilaisuuksien järjestäjiä myös kirjailijoita. Sari Karttunen käsittelee väitöskirjassaan taiteilijan ammatti-ideologiaa. Hän toteaa, että 2000-luvulle tultaessa puheessa taiteilijuudesta tapahtunut siirtymä boheemitaiteilijan myytistä kohti kulttuuriteollisuuden ydintuottajuutta ja yrittäjyyttä. Elina Jokinen puolestaan on tutkinut väitöstutkimuksessaan valtion apurahoituksen merkityksestä kirjailijoille. Hän kuvaa pidemmän aikavälin kehitystä, jossa kirjailijan ihannekuvassa tapahtuu siirtymä romantiikan taiteilijanerosta ja vapaasta taiteilijasta kohti menestyvää yksityisyrittäjää ja monitahoista työtään reflektoivaa ja tutkivaa yrittäjä-kirjailijaa.

Aluksi kuvatut kirjalliset matineat omintakeisine järjestäjineen ovat kirjailijan ja tapahtumien järjestäjien toiminnan ammattimaistumisesta huolimatta yhä kirjailijan työn arkipäivää. Kokonaisuutena kirjailijoiden julkiset esiintymiset ovat entistä monipuolisempia, mikä koskee tietysti myös kirjailijan työtä kaikkiaan. Esiintymisten monipuolisuutta edustavat uusien esiintymistilojen, kuten kapakoiden, kahviloiden ja suurten messulavojen, tuleminen ennen tyypillisten kirjastojen ja koulujen salien rinnalle.

Kirjakaupoissa järjestetyt haastattelutilaisuudet aloitti tunnistettavana kokonaisuutena Akateeminen kirjakauppa Kohtaamispaikoillaan Helsingissä vuonna 1970. Nyt kirjailijat esiintyvät säännöllisesti muidenkin kirjakauppojen järjestämissä vastaavissa tilaisuuksissa.

Kirjakaupan näkökulmasta myymälässä esiintyvä kirjailija oli ja on yhä keino saada yleisö kaupan seinien sisälle ja mahdollisimman lähelle kirjan ostamistilannetta. Kirjallisuustapahtumien merkitys kirjakaupalle on aina ollut suuri ja on tullut koko ajan yhä tärkeämmäksi.

Esiintymisten asetelmat ovat nekin entistä moninaisemmat. Yksin esiintyvän kirjailijan sijaan kuulemme nykyisin useimmiten kirjailijahaastatteluita tai paneelikeskusteluita, mikä tuo myös esiintymisten sisältöön aiempaa enemmän moniulotteisuutta. Ilmiönä uudehko, mutta selvästi yleistyvä talk-show juontajan toteuttama kirjailijahaastattelu on yleisilmeeltään hyvin erilainen kuin aiemmin yleinen kirjailijan yksinpuhelu.

Haastattelijan, oli tämä sitten toimittaja, kriitikko tai toinen kirjailija, ammattitaito on tärkeä osa onnistunutta kirjailijan esiintymistä. Valitettavasti moninaisuus koskee myös tätä esiintymisten ulottuvuutta. Myös kirjailijahaastattelun tekemiseen ohjeistavalle julkaisulle saattaisi siis olla kysyntää.

Yhteydenpitoa kollegoihin ja lukijoihin

Kirjailijalle esiintymistilaisuus voi olla paitsi osa työnkuvaa myös tapa pitää yhteyttä kollegoihin ja viettää vapaa-aikaa näiden seurassa. Muuten yksinäistä työtä tekevällä kirjailijalla on esiintyessään mahdollisuus kohdata myös lukijansa. Tutkielmani aineistossa nousi esille se, miten tärkeä vastapaino lukijoiden tapaaminen on kirjailijan työn muuten eristyneelle luonteelle. Julkisuus ja esilläolo ovat yhä keskeisempi osa kirjailijan ammattia, vaikkei niiden korostumista pidetäkään kirjailijakunnassa yksimielisesti pelkästään myönteisenä kehityksenä.

Monenlaisen muutoksen ohella kirjailijoiden esiintymistilaisuuksia määrittävät myös pysyvät piirteet. Pienimuotoisemmilla ja harvalukuisemmilla esiintymisillä on ollut tärkeä merkitys kirjailijana työskentelemiselle myös neljä vuosikymmentä sitten. Vaikka jotkut suosituimmat kirjailijat keräävätkin nyt messuilla satapäisiä lavayleisöjä, on kaikkien tilaisuuksien perusasetelma – kirjailija kertomassa teoksestaan yleisölle – pysynyt samana.

Vaikka tapahtumakentälle on tullut joukko suuria messutapahtumia, saavat kirjailijan työn valinneet yhä ajoittain motivoida osaa tilaisuuksien järjestäjistä ja koettaa ymmärtää näiden näkemyksiä saman yleisön suosiosta kilpailevista tapahtumista. – Tämä siis kaikella kunnioituksella vaikkapa mainittua marsuagilityä kohtaan.

Simo Laitakari
Kirjoittaja on osallistunut muiden muassa Pentinkulman päivien ja Tampereen kirjamessujen ohjelmistosuunnitteluun. Pro gradu -tutkielmassaan hän on tutkinut yleisölle avoimien kirjailijoiden esiintymistilaisuuksien kehitystä Suomessa 1970-luvulta nykyhetkeen.

Lähteet:
Jokinen, Elina 2010. Vallan kirjailijat. Valtion apurahoituksen merkitys kirjailijoille vuosituhannen vaihteen suomessa. Helsinki: Avain.
Karttunen, Sari 2002. Taiteilijan määrittely. Refleksiivisyyden esteitä ja edellytyksiä taidepoliittisessa tutkimuksessa. Joensuu: Joensuun yliopisto.