”Ei sinun tarvitse lähteä Suomeen löytääksesi suomalaisia kirjoja! (Mutta voithan silti käydä siellä.) Kirjat saat Finnmarkin maakuntakirjastosta!” Näillä sanoilla tervehtii Norjan Finnmarkissa sijaitsevan Vesisaaren kirjasto lukijoitaan ja muistuttaa samalla, miten lähellä Norja ja Suomi ovat toisiaan. Finnmarkissa norjan, suomen ja kveenin kieli elävät rinnan, ja sieltä löytyy myös kirjasto, jonka 12 000 suomalaista teosta ovat kenen tahansa saatavilla joko suomeksi tai muille pohjoismaisille kielille käännettyinä, sillä ne voi tilata kaukolainana omaan lähikirjastoon.

Ensi kesänä Vesisaaressa järjestetään suomalais-norjalainen kirjallisuusseminaari, jossa norjalaiset kustantajat, kääntäjät ja paikalliset kirjallisuusharrastajat kohtaavat neljä suomalaista kirjailijaa: Tuomas Kyrön, Claes Andersonin, Rakel Liehun ja Riitta Jalosen. Seminaari päättää kolmivuotisen projektin, joka on tehnyt Suomen kirjallisuutta tunnetuksi Norjassa. Suomalaista kirjallisuutta ei pitkiin aikoihin käännetty norjaksi juuri lainkaan. Viime vuosina järjestetyt vuosittaiset kustannusseminaarit, ahkera yhteydenpito norjalaisiin kustantajiin ja osallistuminen tärkeimpiin kirjallisuustapahtumiin ovat kuitenkin kantaneet hedelmää, ja suomalaista nykykirjallisuutta on saatavilla norjaksi enemmän kuin vuosikymmeniin.

Paasilinna + Hotakainen = totta, Norjassa

Norjalainen kirjakauppa-alan lehti Bok og samfunn esitteli viime vuonna uusien käännösten laajaa kirjoa otsikolla ”Frem for Finland”. Lehdessä tuotiin näkyvästi esiin, että Norjan kirjamaailmaan on kehkeytymässä uusi trendi: suomalainen nykykirjallisuus. Monen norjalaisen kustantamon listoilla on nykyään suomalaisia kirjailijoita, ja heidän teoksiaan myös esitellään näkyvästi lehdissä. Viiden viime vuoden aikana on julkaistu norjaksi seuraavia kirjailijoita: Leena Krohn, Kjell Westö, Anja Snellman, Arto Paasilinna, Kari Hotakainen, Monika Fagerholm, Leena Lander, Märta Tikkanen ja Rakel Liehu.

Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi on herättänyt muille kielille ilmestyessään suurta huomiota – niin myös Norjassa, kun se vihdoin vuonna 2004 ilmestyi norjaksi. Kirjan muissa maissa saama menestys oli kantautunut norjalaisenkin median tietoon ja se sai lehdissä valtaisan huomion. Tänä vuonna on Ulvova mylläri ilmestynyt norjaksi. Jonny Halberg, yksi merkittävimmistä norjalaisista nykykirjailijoista, kirjoitti Dagbladetiin esseen, jossa hän vertaa Ulvovan myllärin mieskuvaa toiseen tuoreeseen norjannokseen, Kari Hotakaisen Iisakin kirkkoon. Hän kysyy, vastaavatko nämä romaanit suomalaisiin liitettyjä kliseisiä mielikuvia, ja toteaa sitten, että molemmat kyllä pönkittävät kliseitä mutta samalla murentavat niitä päätymällä lopuksi lempeisiin kuviin laupeudesta ja eheytyneestä ihmisarvosta.

Tällaiset esseet luovat suomalaiseen kirjallisuuteen kiinnostavan näkökulman: tuskinpa suomalaisessa päivälehdessä ikinä vertailtaisiin vakavissaan Hotakaista ja Paasilinnaa. Toinen esimerkki siitä, miten norjalainen kirjallisuusnäkökulma eroaa suomalaisesta, on Märta Tikkasen teoksen Kaksi vastaanotto Norjassa. Tämä taiteilijapariskunnan elämäkerta Märta Tikkasesta ja hänen puolisostaan Henrik Tikkasesta ilmestyi norjaksi viime talvena ja kipusi myyntilistoilla sijoille yhdeksän ja kymmenen Harry Potterin, Minette Waltersin ja norjalaisten menestyskirjailijoiden joukkoon. Kirjan arvostelut olivat kuitenkin huomattavasti kriittisempiä kuin Suomessa: Eikö tämä ole silkkaa omakehua ja kaunaista tilitystä kuolleen ihmisen kustannuksella, kysyi Liv Riiser arvostelussaan Vårt land –lehdessä. Yhtä kärjekästä näkemystä ei esitetty ainoassakaan täkäläisessä lehdessä, kun kirja ilmestyi Suomessa.

Palkinnot ja tekijät avaavat ovia

Monet tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että suomalaista nykykirjallisuutta alkaa olla saatavilla norjaksi, ja yksi näistä tekijöistä on Nöste Kendzior. Hänellä on vahva ja vakiintunut asema luotettavana makutuomarina, joka paitsi antaa lausuntoja ja suosituksia suomalaisista kirjoista norjalaisille kustantamoille myös norjantaa niitä erinomaisesti. Toinen tekijä on Kari Hotakainen. Hänelle vuonna 2004 myönnetyllä Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnolla on ollut tässä valtavan suuri merkitys. Juoksuhaudantien otti omakseen koko kirjamaailma kaikissa Pohjoismaissa. Se koettiin toisaalta tuttuna, ”tyypillisen suomalaisena”, toisaalta siinä oli nykyaikainen ja uutta luova kertojanote, joka antoi ahaa-elämyksiä sekä kriitikoille että lukijoille. Hotakaisen tyylistä vinoa huumoria näkee pohjoismaisessa kirjallisuudessa harvoin, kenties Islantia lukuun ottamatta.

On mainittava vielä kaksi nimeä, jotka ovat omalta osaltaan avanneet ovia Norjan kustannusmaailmaan: Pekka Huhtaniemi ja Anita Björklund. Huhtaniemi toimi Suomen Norjan-suurlähettiläänä 2003-2005 ja Anita Björklund on Norjassa toimivan Suomen kulttuuri-instituutin johtaja. Yhdessä FILIn eli Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen kanssa he ovat solmineet aktiivisesti yhteyksiä kirjalliseen maailmaan: eturivin kustantamoihin, parhaisiin lehtiin ja festivaaleihin. Suomen kaltaisen maan kirjallisuutta ei ole helppoa tehdä tutuksi uudessa maassa, ei edes naapurimaassa: vaaditaan resursseja ja kykyä koordinoida niitä sekä yhteistä ja innostunutta uskoa siihen, että suomalaisella kirjallisuudella on annettavanaan jotakin, mitä toisen maan omasta kirjallisuudesta puuttuu.

Naapurimaat tarvitsevat myös kääntäjiä

Suomen kulttuuri-instituutti julistaa kesällä järjestettävässä Vesisaaren seminaarissa kilpailun nuorille kirjallisuuden kääntäjille. Nöste Kendziorilla on tätä nykyä kourallinen kääntäjäkollegoita, mutta tulevaisuutta ajatellen tarvitaan useita suomea ja norjaa hallitsevia kääntäjiä. Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus herättää norjalaisissa kustantajissa kasvavaa kiinnostusta, ja siksi tarvitaankin kielitaitoista väkeä lukemaan myös näitä kirjoja ja kirjoittamaan niistä kustantajille lausuntoja.

Koska Oslon yliopistossa ei voi enää opiskella suomen kieltä, kustantajien on entistä vaikeampi löytää suomesta norjaan kääntäviä ihmisiä. Tulevaisuutta ajatellen halutaankin houkutella piilevät kaksikieliset kyvyt esiin järjestämällä avoin kilpailu, jossa kuka tahansa voi kokeilla kääntäjänkykyjään.

Kustantajat, kirjakaupat ja lehtien kulttuurisivut ovat suunnanneet huomionsa lähinnä suomalaisiin nykykirjailijoihin, mutta on syytä muistaa myös klassikot. Suomalaisia klassikoita on aiemmin ollut saatavilla norjaksi häviävän vähän, ja siksi onkin ilahduttavaa, että 2000-luvulla on käännetty norjaksi sellaisia kanonisoituja kirjailijoita kuin Aino Kallas, Marja-Liisa Vartio, Eino Leino ja Pentti Saarikoski.

Hassinen suuri, Jelinek pieni

Kesällä 2005 olivat samaan aikaan tapetilla Pirjo Hassisen, Anja Snellmanin ja Monika Fagerholmin romaanien käännökset. Se antoi sysäyksen valita Suomi arvostetun Björnson-festivaalin teemamaaksi. Kirjailijakolmikkoa täydensi norjansuomalainen Päivi Laakso, joka on valmistunut Oslossa kuvataiteilijaksi ja toimii nykyään poikkitaiteellisesti sekä kuvataiteilijana että kirjailijana. Romaaninsa hän kirjoittaa norjaksi, vaikka on äidinkieleltään suomalainen. Hänet oli valittu koko festivaalin teemataiteilijaksi. Burleski, moneen taipuva ja kerrassaan loistava! kuului eräskin kommentti norjansuomalaisen taiteilijan töistä. Sama määritelmä sopisi myös kolmeen ensin mainittuun kirjailijaan, jotka esiintyivät festivaalilla.

Suomalais-norjalaiseen kirjamaisemaan johdattavan matkan lopuksi kerron vielä esimerkin siitä, millaisiin yhteyksiin suomalainen kirjailija voidaan Norjassa asettaa. Aftenpostenin kirjallisuusaukeamalla on suuri valokuva Pirjo Hassisesta. Hänen alapuolellaan poseeraa, huomattavasti pienempänä, Elfriede Jelinek. Kolmas aukeamalla esitelty ulkomainen kirjailija, Bret Easton Ellis, ei ole saanut kuvaansa lehteen lainkaan…

Kirjallisuussosiologisesta, tiukan kvantitatiivisesta näkökulmasta Suomen kirjallisuus näyttää siis suurelta, myös Norjassa vuonna 2006.

Suomentanut Tiina Ohinmaa