Unohdettujen sotien Afrikka
Alex de Waal
Like 2003
Översättare: Jorma Penttinen
Lautanen Afrikan kärsimyksiä
Kylmä sota muuttui Afrikassa usein kuumaksi, kun kilpailevat supervallat syytivät rahaa ja aseita niin sanotusti ideologisesti oikeaoppisille hallituksille ja kilpailivat siinä sivussa mantereen luonnonvaroista. Berliinin muurin ja Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon murtumisen jälkimainingeissa Afrikassa toivottiin manteretta riivaavien sotien pikaista loppua. Toisin kävi. Kuudessatoista Afrikan maassa on meneillään sota tai vakava selkkaus. Konflikteja leimaavat usein modernin sodankäynnin vastenmielisimmät muodot, kuten lapsisotilaiden käyttö, kidutus ja etniset puhdistukset.
Tutkija, kansalaisaktivisti ja Justice Africa –järjestön johtaja Alex de Waal pohtii perinpohjaisessa, 366-sivuisessa Unohdettujen sotien Afrikka -kirjassa, mikä meni vikaan. Yhtä suurta selitysteoriaa hän ei yritäkään tarjota. Afrikan valtioiden heikkous ja niiden välisten rajojen keinotekoisuus innostavat monenlaisia yrittäjiä. Mantereen sotien skaala ulottuu heimosodista ja kapinoista puhtaisiin ryöstöretkiin. Perinteiset, laajamittaiset armeijoiden väliset taistelut, kuten Etiopian ja Eritrean sota, ovat väistymässä postmodernien pikkusotien rinnalta.
Uskonto ja ideologia eivät välttämättä ole avainroolissa sodan syttymisvaiheessa, vaan ne otetaan jälkikäteen käyttöön kansan pitämiseksi ruodussa. Näin on käynyt esimerkiksi Sudanissa, yhdessä merkittävimmistä radikaalin Islamin pesäkkeistä Afrikassa. de Waal muistuttaa, että Sudanissa suuri osa maan muslimiväestöstä vastustaa Islamin kansallisrintama NIF:n väkivaltaista käännytystyötä.
Lännen aseelliset interventiot ja avustusjärjestöt eivät saa de Waalilta kovin korkeaa arvosanaa. Somaliassa USA-vetoinen operaatio ”Toivon palauttaminen” 1990-luvun alussa vain pahensi
anarkiaa. Ruandassa äärihutujen toimeenpanema tutsiväestön kansanmurha sai muhia rauhassa vuosia. Kun 800 000 kuolonuhria paljastui maailmalle, YK:n alaiset organisaatiot keskittyivät selittämään tapausten kulkua itsensä kannalta parhain päin.
Toisaalta de Waal ironisoi pseudotieteellistä afropessimismiä. Synkimmät teoriat Afrikan vaipumisesta uuskeskiaikaan eivät ole toteutuneet. Muutoksen pitäisi de Waalin mukaan lähteä afrikkalaisista itsestään. Rohkaisevina esimerkkeinä väkivallan kierteen katkaisemisesta hän mainitsee Etelä-Afrikan Totuus- ja sovintokomission sekä Ruandan kansanmurhaa tutkivan OAU:n Viisaiden miesten ryhmän.
Kun perinteiset suuret kustantamot panostavat edelleen harmaisiin poliitikkoelämäkertoihin, monet viime vuosien mielenkiintoisimmista yhteiskunnallisista kirjoista ovat ilmestyneet Liken ja Suomen Rauhanpuolustajien Pystykorva-sarjassa. Ärhäkkääseen, ripeästi karttuneeseen sarjaan kuuluu muun muassa Noam Chomskyn ja Michel Chossudovskyn uusliberalismi-kritiikkiä ja Anna Politkovskajan Toinen Tshetshenian sota. Lisäksi sarjassa on ilmestynyt useita kirjoja Latinalaisesta Amerikasta, Afrikasta ja Kaakkois-Aasiasta, valtavirtauutisointimme katvealueilta.
Puhtaasti lukukokemuksena Unohdettujen sotien Afrikka jää kuitenkin selvästi jälkeen parhaista Pystykorva-kirjoista. Politkovskaja onnistui koskettavassa Tshetshenia-kirjassaan tuomaan esille tshetsheenisiviilien kärsimykset ja analysoimaan asiaankuuluvalla kriittisyydellä sodasta hyötyvien ”kenraali-oligarkkien” bisneksiä, wahhabiittitaistelijoiden uskonkiihkoa ja Kremlin valtapelejä.
de Waalin kirjasta ihmisnäkökulma puuttuu lähes tyystin. Hän liikkuu kansainvälisen politiikan ja ihmisoikeusjuridiikan ylätasolla, luettelee teoreetikon otteella nälänvastaisten sopimuksien heikkouksia ja kansanmurhien erityispiirteitä. Poliittiset analyysit uhrataan nopean tiedonvälityksen ja ”ihmisläheisen näkökulman” vuoksi, de Waal kritisoi länsimedian yksinkertaistuksia.
De Waalia itseään ei voi ainakaan liiasta lukijaystävällisyydestä syyttää. Paikallisväriä ja tietoa kunkin maan olosuhteista tarjoillaan hyvin vähän. Afrikka on todella unohdettujen sotien manner, ja suomalaisille tekisi hyvää tietää enemmän sen kärsimyksistä. Siksi on sääli, että de Waalin näkemyksellistä kirjaa voi suositella lähinnä pidemmälle ehtineille Afrikka-harrastajille.
Mer information på nätet