Tyko Brahen tähtitaivas

Ruotsin Kirjailijaliiton esikoisteospalkinnon Katapultin sai vuonna 2003 portugalilais-ruotsalainen Alexandra Coelho Ahndoril (s. 1966) kirjastaan Stjärneborg. Menestysdebyytti on ilmestynyt suomeksi Jaana Nikulan kääntämänä nimellä Tyko Brahen tähtitaivas.

Teoksen päähenkilö on tanskalainen aatelismies ja tähtitieteilijä Tyko (tanskaksi Tyge) Brahe (1546–1601). Brahe on tieteenhistorian merkkimiehiä vaikka, hänen tieteellisen työnsä tulokset kumottiin ja ne menettivät merkityksensä hyvin pian hänen kuolemansa jälkeen. Brahen viimeiset sanat olivat: ”Kunpa ei näyttäisi siltä, että olen elänyt turhaan.” Ennustus oli pätevä, ja juuri hukkaan valuneen elämäntyön ja elämän ympärille teoksen tematiikkaa kietoutuu.

Tiedettä hinnalla millä hyvänsä

Vastakkain asetetaan fanaattinen tiedemies ja hänen jalkavaimonsa Kirsten. Kuuluisa astronomi laiminlyö perheensä ja virkansa tutkimustensa vuoksi. Brahen mahtisuku painostaa Tykoa, jottei hän menisi naimisiin alempisäätyisen Kirstenin kanssa. Palkkioksi suostumisestaan Tyko saa taloudelliset mahdollisuudet omistautua tieteelle. Kirsten saa kokea asemansa vuoksi toistuvia nöyryytyksiä, talonpojatkin halveksivat ”linnanherran huoraa”.

Tykon henkilöhahmo on taiten rakennettu. Alamaisiaan kohtaan hän on kiivas ja armoton. Unelmissa siintää maanalainen observatorio Stjärneborg, ja se revitään talonpoikien selkänahasta. Kirsten synnyttää useita lapsia Tykolle, mutta tiede menee perheen edelle. Toisaalta tähtien tähyily on sijaistoiminto miehelle, joka on kyvytön osoittamaan rakkautta. Lapsien nimet kirjataan observatorion seinään, vaikka heille ei tiedemiehellä ole aikaa. Tyko vertaa lapsiaan toistuvasti tähtiin, myös kahta kuollutta lastaan.

Kirsten tuntee lääkeyrttejä ja hoitaa ilmaiseksi köyhiä. Hän pelkää kansan vihaa ja kostoa ja vetoaa turhaan Tykoon, jotta hän kohtelisi lempeämmin talonpoikiaan. Pelko lapsuuden köyhyyteen paluusta jäytää Kirsteniä. Sitä ruokkii Tykon välinpitämätön suhtautuminen kuninkaan vaatimuksiin ja hovimiesten juonitteluihin. Kuninkaan vasallilla olisi myös velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Epätoivo ja Tykon kieltäytyminen naimisiinmenosta ajavat Kirstenin huumeiden käyttäjäksi.

Järjestystä!

Tykon hahmossa tiivistyy kaipaus maailman täydellisestä ymmärtämisestä. Hän haaveilee aukottomasta järjestelmästä, jolla voi selittää kaiken, maan, auringon, planeetat ja tähdet. Kaikkeuden keskuksena on Tyko Brahe itse, hänen ympärillään universumi kiertää.

Samalla kyse on vallasta: ylimyksen vallasta alamaisiin ja miehen vallasta naiseen. Häikäilemättömyydestään ja raakuudestaan huolimatta Tyko on samaan aikaan epävarma ja herkkä. Hän pelkää, etteivät talonpojat ja köyhä kansa arvosta häntä, ja hän selviää pelostaan vain väkivallalla. Myös lapsensa hän pistää selvään arvojärjestykseen. Lahjakas tytär Magdalena ei pääse isän avuksi observatorioon, mutta suosikkipoika pääsee, vaikkei mitään osaakaan.

Kiirehtivä teksti

Coelho Ahndoril teki pitkään uraa teatterimaailmassa mutta siirtyi myöhemmin kirjallisuuden pariin. On suuri kiusaus lukea hänen esikoisteostaan teatterinmuotoisten linssien läpi. Tyko Brahen tähtitaivas ei ole kovin pitkä teos, ja se koostuu lyhyistä ”näytöksistä”. Neljäntoista vuoden ajanjakso juoksutetaan nopeasti.

Tykon, Kirstenin ja Venin saaren elämästä näytetään vain lyhyitä otoksia. Syntyy vaikutelma kiirehtimisestä, joka heikentää teoksen tehoa. Maailma jää harvapiirteiseksi. Toisaalta dialogia on hyvin vähän, romaani on kertomisen taidetta ja siihen on selvästi panostettu. Dialogin varassa ei edetä toisin kuin draaman maailmassa.

Miinuspisteitä tulee sekavasta kertojarakenteesta. Välillä kertoja on Tyko, välillä Kirsten ja välillä heidän lapsensa. Eri kertojien osuuksia ei erotella selvästi, vaan ne vaihtelevat lukujen sisällä kappaleittain.

Vahvan tematiikan ja Nikulan hyvin tavoittaman omaperäisen kielen turvin teos kantaa kuitenkin pitkälle. Se on suositeltavaa luettavaa jokaiselle, joka asettaa tieteellisen totuuden tavoittelun elämän edelle.