Täysikuu (Plenilunio)

Pelko saa Etelä-Espanjassa sijaitsevan pikkukaupungin varpailleen, kun hylätystä puistosta löytyy julmasti surmatun pikkutytön ruumis. Baskimaalta tapausta selvittämään saapunut rikosylikomisario alkaa etsiä kaupunkilaisten joukosta rikoksentekijän katsetta, jonka hän uskoo paljastavan syyllisyyden. Hän etsi kasvoja, silmiä jotka olivat piilossa lymyävän sielun peili, tyhjä peili joka ei heijastanut mitään, ei katumusta eikä sääliä, ei ehkä edes poliisin pelkoa. Murhaajan löytäminen on kuitenkin vaikeaa, sillä tämä sulautuu täysin kaupunkilaisten joukkoon; näiden katseet eivät tunnu enää paljastavan ihmisen sisintä kuten joskus ennen.

Espanjan luetuimpiin nykykirjailijoihin lukeutuvan Antonio Muños Molinan (s. 1956) kolmas suomennettu romaani Täysikuu tarjoaa lukijalleen enemmän kuin pelkän rikostarinan. Kirjailija sukeltaa vuoronperään henkilöidensä mieliin ja kuvaa hämmennyttävänkin yksityiskohtaisesti näiden ajatusmaailmaa. Kiinnostavinta kirjassa ovatkin juuri sen aidonkarheat henkilöt.

Muños Molina ei kuvaa arkielämälle vieraita sankarihahmoja vaan tavallisia ihmisiä puutteineen. Komisario, juro eläkeikää lähestyvä mies, pelkää toisen ihmisen vahvaa läsnäoloa; hän kun on elänyt lähes yksinomaan työlleen. Tuntiessaan vuosien jälkeen rakkautta hän ei aluksi osaa avautua tunteelle. Kun mies on saanut kokenut inhimillisen läheisyyden suomaa turvaa, vanha elämä alkaa kuitenkin tuntua kolkon yksinäiseltä. Paitsi komisarion sielunmaisemaa lukijan eteen piirtyy myös nuoren rikoksentekijän kaunistelematon sisäinen maailma. Armeijanaikaiset traumat, karut kotiolot sekä epätyydyttävän, raskaan työn aiheuttama katkeruus kuohuvat pojan sisällä levottomina ja uhoavina ajatuksina, vaikka hän ulospäin näyttääkin rauhalliselta, ujolta nuorukaiselta. Kun pojan elämä hahmottuu yhä tarkemmin, se herättää ristiriitaisia ja vastenmielisiä mutta myös säälinsekaisia tunteita.

Täysikuun henkilöt painivat kaikki jossain määrin saman ongelman kanssa: Kuinka elää tasapainoista elämää menneisyyden muistoineen? Pelonsekainen levottomuus ohjaa yhä komisarion arkirutiineja, sillä elämää entisessä kotikaupungissa Bilbaossa varjostivat ETA:n terroristien jatkuvat uhkaukset. Pappivanhus isä Orduñaa, jonka oppilas komisario oli poikavuosinaan jesuiittakoulussa, synkentää vanhojen poliittisten kytkösten leima. Se istuu sitkeässä pikkukaupungin asukkaiden mielissä. Pappi edustaa kuitenkin komisariolle yhä eräänlaista isähahmoa, jonka neuvoihin tämä luottaa vuosikymmenten eron jälkeenkin.

Uhriksi joutuneen pikku-Fatiman opettaja Susana Grey kantaa mukanaan epäonnistuneen avioliiton taakkaa. Susana onkin Täysikuun harvoja poikkeuksia, sillä muutoin pääosissa ovat miehet. Se sopiikin romaanin paikoin rosoiseen kerrontaan, vaikka hieman kummalliselta tuntuukin, kun pikkutytön kärsimyksen aiheuttama suru saa perheessä yksinomaan isän kasvot äidin jäädessä hiljaa surevaksi taustahahmoksi. Myös komisarion vaimo, jonka terveys on luhistunut terroristien toistuvien uhkausten alla, jää vaisuksi ja ulkopuolisen silmin kuvatuksi.

Tarkkakatseinen kertoja

Muños Molinan kerronta on hyvin seikkaperäistä. Tarinan ympäristö kaupungin kortteleineen, poliisiasemineen ja puistoineen hahmottuu tarkasti. Lähiöperheen arki kerrostaloasunnon ovien takana, kahvitauko saneeraustarpeessa olevan koulun opettajanhuoneessa tai kauppahallissa asioivien kaupunkilaisten jutustelu raottavat verhoa tämän päivän espanjalaiseen yhteiskuntaan.

Tarkassa, yksityiskohtia pursuavassa kuvauksessa on vaarana, että lukija ei aina jaksa syventyä pitkiin, itseään kasvattaviin virkkeisiin. Myös henkilöiden ajatukset kuljeksivat ja haarautuvat välillä pääajatuksesta epäolennaisilta tuntuviin sivujuonteisiin. Suomentaja Tarja Härkönen pitää kuitenkin tiiviisti mukanaan selkeällä kielellään ja tarkkaan harkituilla lauseillaan.

Juoni tihenee hyvän dekkarin tapaan loppua kohti ja on sopivan arvoituksellinen. Muños Molina kunnioittaa lukijoitaan ja uskoo heidän kykyynsä oivaltaa henkilöiden ja tapahtumien yhteys. Kirjaa jää pakostakin miettimään. Lieneekö juuri tässä Antonio Muños Molinan suuren suosion salaisuus?