Anu Holopainen on kirjoittanut kymmenkunta nuorten fantasiaromaania, ja hänen nuorille suunnattu tieteisromaaninsa Molemmin jaloin oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana vuonna 2006. Ilmeetön mies on Holopaisen ensimmäinen selvästi aikuisille lukijoille tarkoitettu romaani. Teoksen päähenkilönä on vähän yli nelikymppinen Irma, joka asuu yksin ja ansaitsee elantonsa sairaalasiivoojana.

Holopainen on tullut tunnetuksi jossain määrin feministisesti suuntautuneena kirjailijana. Monissa hänen teoksissaan päähenkilönä on tyttö tai nainen, ja muutamissa kirjoissa naisen elämään ja asemaan liittyvät asiat nousevat esille aivan erityisesti. Ilmeettömässä miehessäkin näkökulma on keski-ikäisen naisen, joka miettii menneisyyttään, nykyisyyttään ja tulevaisuuttaan.

Irma tosin ei oikeastaan haluaisi lainkaan ajatella mennyttä. Hän muistelee mielessään pitäneensä nuoruudessaan itseään jonkinlaisena kapinallisena sankarittarena, kun hän eli asunnottomana ainaisessa lääke- ja viinatokkurassa ja kävi aina välillä vaatimassa kovaäänisesti äidiltään rahaa viinaan. Nyt entinen ”vapaa” elämä nolottaa ja inhottaa häntä hänen pelätessään narkomaanilta näyttävän nuorukaisen hyökkäystä tai väistäessään pahanhajuista pultsaria. Irma pakenee menneisyyttään monessakin mielessä, mutta erityisesti hän pakenee entistä miestään, joka tuntuu aina ennen pitkää löytävän hänet.

Samassa talossa ja samassa rapussa Irman kanssa asuu outo, hiljainen mies. Mies on jollakin tavoin kovin huomaamaton, eikä Irmakaan pysty aluksi edes muistamaan, onko mies asunut talossa kauan tai onko Irma ylipäänsä nähnyt miestä aikaisemmin. Kuitenkin Irma alkaa tuntea yhä vahvempaa yhteyttä tuntemattomaan mieheen ja ryhtyy puhumaan tälle asioistaan selvittäen niitä samalla itselleen.

Kuule kun kerron

Outo mies ei kerro mitään itsestään, mutta hänelle tuntuu olevan helppo puhua. Irma kertoo miehelle itsestään, aluksi vain vähän ja varovasti, mutta myöhemmin yhä enemmän. Ensin hän kaunistelee asioita hiukan, mutta korjaa nopeasti, sillä tälle miehelle hän voi kertoa totuuden juuri sellaisena kuin hän sen muistaa. Ja kyllä Irma muistaa. Hän muistaa yhä enemmän ja yhä kauheampia asioita menneisyydestään. Hän muistaa – ja kertoo – asioita, joita hän ei ole myöntänyt edes itselleen, ja samalla hän ymmärtää yhä paremmin itseään, äitiään, jopa entistä miestään.

Ilmeettömän miehen voi lukea myös parodiana viihdelukemistojen romanttisista kohtaamisista, joissa rakkaus syttyy hetkessä, voittaa kaikki esteet ja tekee elämästä täydellistä. Irma sattuu kotitalonsa porraskäytävässä tönäisemään tuntematonta miestä, ja hipaistessaan miehen käsivartta Irma tuntee jotain aivan erityistä.

Myöhemmin Irma hakeutuu kerran toisensa jälkeen miehen lähettyville, missä hänellä on seesteinen, turvallinen olo. Irma on varma siitä, että mies ymmärtää häntä eikä tuomitse, vaikka hän kertoisi mitä. Hän vihjailee työkaverilleen uudesta miesystävästään ja näkee haaveissaan itsensä miehen kanssa pöydän ääressä nauttimassa viiniä ja rupattelemassa.

Myös Irmaa vainoava entinen aviomies, Mikael, sopii tähän luentaan: mies, jonka elämäntehtävänä näyttää olevan etsiä kerran toisensa jälkeen entinen puoliso käsiinsä ja tehdä tämän elämä sellaiseksi helvetiksi, että ex-vaimo yhä uudelleen hädissään muuttaa toiselle paikkakunnalle ja katkaisee kaikki siteensä menneeseen. Todellisuudessa naapurin ilmeetön ja vaitelias mies ei osoita millään tavalla olevansa vähäänkään kiinnostunut Irmasta tai tämän kertomuksista.

Kirjan tapahtumat ja kerronta antoivat mahdollisuuden odottaa melkein mitä tapansa. Irman muistelu ja kertomukset paljastavat menneisyydestä yhä uusia asioita ja konkreettisestikin tapahtuu monenlaista. Tuntuu, että kirjailija johdattaa lukijaa vihjaten leikitellen erilaisista vaihtoehdoista. Kuitenkin kirjan loppuhuipentuma on yllätys. Jälkikäteen ajatellen tosin tuntuu, että juuri näin sen pitikin mennä – mikä tahansa muu lopetus olisi ollut mahdoton.

Ihmeitä arjessa

Missään vaiheessa ei selviä, mikä ilmeetön mies oikeastaan on. Selvää on, että hän ei ainakaan ole pelkästään se hiljainen, yksinäinen naapuri, jollaisena Irma häntä ainakin aluksi pitää. Tekstin epämääräiset pienet vihjeet paremminkin lisäävät miehen salaperäisyyttä kuin antavat varmuutta suuntaan tai toiseen.

Puhumaton ja nimetön mies jää tunnistamattomaksi olennoksi, jonka kohdalla lukija voi päästää mielikuvituksensa laukkaamaan ja kuvitella aivan mitä haluaa. Välillä herää jopa pieni epäilys, että koko mies on pelkästään Irman kuvitelmaa, mutta sitten taas tapahtumat vahvistavat miehen olemassaolon.

Pasi Ilmari Jääskeläinen lanseerasi viitisen vuotta sitten käsitteen ”reaalifantasia”. Hänen mukaansa reaalifantastikot kirjoittavat tekstejä, jotka pohjautuvat arkitodellisuuteen mutta joissa voidaan käyttää myös fantasian, maagisen realismin tai minkä tahansa kirjallisuudenlajin piirteitä. Määritelmä on loppujen lopuksi kovin väljä, mutta tuli etsimättä mieleen Ilmeetöntä miestä lukiessa.

Holopainen kuvaa tavallisia asioita, joiden kautta on helppo eläytyä Irman arkeen. Tapahtumat ovat enimmäkseen täysin reaalisia, arkimaailmasta, siivousta, ruoanlaittoa, kynsien lakkausta. Silloin tällöin kuitenkin nousee esille jotain sellaista, mikä ei sovi konsensustodellisuuteen, vaan jää selittämättömäksi.

Ilmeettömällä miehellä Holopainen laajentaa reviiriään ja osoittaa hallitsevansa sekä seikkailufantasian kiemurat että aikuisten maailman kuvaamisen. Tästä lähin häneltä on siis lupa odottaa sekä nuorten että aikuisten kirjoja. Toivottavasti nykyään ei kukaan enää ajattele, että lapsille ja nuorille kirjoittaa se, joka ei parempaan pysty, tai että vain aikuisille kirjoittava kirjailija on oikea kirjailija. Mielenkiinnolla voi odottaa Holopaisen seuraavaa kirjaa, olipa se sitten suunnattu nuorille tai aikuisille.

Dela artikeln: