Esikoinen leikkii aluksi, muistelee lopuksi. Tämän kertomuksen lopuksi esikoiselle suositellaan kirjastonhoitaja Kari Aronpuron satutunteja. Jos olisin kertoja, etsisin Anu Rinkisen esikoiskokoelman leikin ja muistelun välistä tarinan ja ristisin kirjan neljä osastoa nimillä Nainen, Ero, Pallo ja Lapsi.

Kertomus on yhä kesken ja kertoja epävarma, mutta nimittämisen juuret löytyvät myös nimirunosta:

”Nainen on irrottautunut maasta.
Mies pitää kiinni narusta
sievällä otteella.
Hän ei osaa päästää irti.
Naisen suu irtoaa kuin korkki.
He rakastavat, yhä.”

Esikoisen alku juoksuttaa helsinkiläistä Naista saarikoskimaisesti, toisessa osastossa nainen Eroaa miehestä ja lähtee, kolmannessa hän Palloilee kuin ilmapallo, ja viimeisessä runossa nainen kuuntelee Lapsen ääntään nauhalta.

Saarikosken silmäpussit

Nainen samaistaa itsensä Pentti Saarikoskeen runon ”Uneen pääseminen voisi olla helpompaa” säkeissä: ”Niin minä laahaan silmäpussejani läpi elämäni / kuin Saarikoski!”

Saarikosken runossa ”Yöt ovat vaikeimmat” (Kuljen missä kuljen, 1965) kertoja pelkää tyttöä: ”Hän pelkää / pientä tyttöä joka juoksuttaa aurinkoa miten tahtoo.”

Esikoisen ensirunossa nainen juoksuttaa aurinkoa, miten tahtoo, mutta pienen tytön pelko jää:

”Minä otan auringon ja / piilotan sen / hameeni alle / Minä salakuljetin / elämääni ystäviä mutta jäin kiinni / Kukaan ei katso toista / niin kuin katsoo itseään peilistä.”

Erottuaan sieväotteisesta miehestä nainen on ”Matkalla” ja ”Junassa Kajaani-Helsinki”. Ilmapallo tavoittelee taivasta, mutta kapakkaan päädytään.

Jatkuvan lähtemisen krapula tulee vastaan Pallo-osastossa, jossa ilmapalloa myös potkitaan ja lähtemistä on vaikeinta jatkaa ”teguilantaajuisena aamuna”.

Korkin päälle astuttuaan lentävä nainen löytää lohdun lapsesta. Eli onko pallo palannut maahan ja nimirunon loppusäkeisiin ”He rakastavat, yhä”?

Esikoisen alussa nainen huutaa kaikki yöt, ”koska pelkään että lapseni / on myrkyllinen”. Neljännessä osastossa, kun lapsi mainitaan toisen kerran: ”Lapsi kuori vihani / kuin sieni ihon / kovan löylyn jälkeen.”

Esikoinen leikki vähän

Esikoinen leikkii aluksi, mutta vähän aikaa. Esikoinen näkee ja kuulee, mutta synestesioita löytyy harvoin. Harvinaisia ovat myös sellaiset sanakeksinnöt kuin ”synnytysmuna”.

Esikoinen lukee Saarikosken lisäksi ainakin Manneria ja ”syö kuin hirvi”. Suun nautintoja ovat:

viili, ruusunmarjasose, ylikypsä tomaatti, ”sähisevän kerman ja oranssin väristä mehua”, heroiini, rouhea pami, musta ryssä, Karhu, viski, oksennus, Pantene Pro-V, litra olut, pirtu, booli, leipä, kissan ruoka, tuoppi, kalapuikko, tupakka, kokkareinen maito, kahvi, Vaasan ruispala, rasvaton piimä, taikina, tequila, ”vihreitä oliiveja ja Halvan maukasta lakua”, vaarallinen voileipä, mysliaamiainen, Trio-jäätelö, hiekka, basilica, viini ja kanan- eli synnytysmuna.

Ennen muuta esikoinen haluaa tietää. ”Tahdon tietää sen minkä / kaikki muutkin ja enemmän”, runoillaan viidennen tietää-sanan kohdalla. Kuudes kerta viittaa jo resignaatioon: ”Koska me kaikki olemme, meidän täytyy tietää / jotakin elämästä”

Lopullinen totuus löytyy seuraavan sivun säkeistä: ”Vain tämä on totta: jokainen meistä on oman elämänsä / epäluotettava kertoja.”

Kun esikoinen pyrkii runokouluun, Turun koulukuntaan ei pääse näin vähillä viskeillä ja pameilla. Ehkä pisteet riittävät Helsingin language- eli kielikouluun. Jos ei, niin kolmas tie, umpihanki ja esileikkikoulu löytyvät vaikka Tampereelta Kari Aronpuron satutunneilta.

Dela artikeln:

 

Mer information på nätet