Evie Wyld (s. 1980) on lapsuudessaan Australiassa asunut, nykyään Lontoossa kirjakauppaa pitävä kirjailija. Hän on onnistunut kahmimaan molemmilla romaaneillaan palkintoja kahdelta mantereelta. Suomennettuna on romaaneista jälkimmäinen, Kaikki laulavat linnut, joka on haalinut kirjallisuuspalkintoja peräti neljä kappaletta.

Wyld toteaa romaanin syntyneen ”naisena olemiseen liittyvästä suuttumuksesta ja turhautumisesta”.

Kaikki laulavat linnut on Australian ja Englannin rähjäisille syrjäseuduille sijoittuva trilleri ja selviytymistarina. Sitkeä vähäpuheinen nuori nainen nimeltä Jake Whyte on paennut pitkän matkan Australiasta Englantiin ja asettunut lammasfarmariksi pienelle syrjäiselle saarelle. Kun joku tai jokin alkaa tappaa hänen lampaitaan yksitellen, Jake joutuu tekemään tiliä menneisyytensä kanssa.

Taustatarina takaperin

Kerronta kulkee lomittain menneessä ja nykyhetkessä. Joka toinen luku vie kertomusta kolealla saarella eteenpäin. Joka toinen luku puolestaan paljastaa Jaken taustatarinaa Australiassa takaperin, niin että seuraava luku vie aina kauemmas menneeseen.

Käänteisen kronologisen järjestyksen käyttö onnistuu, koska Jaken pako halki Australian on niin episodimainen matkakertomus, ettei tilanteiden sisäistäminen vaadi kaikkia taustatietoja. Vaikutelma on aluksi sekava, mutta pian siitä tulee uteliaisuutta kasvattava lukuhoukutin, että tilanteiden taustat valkenevat vasta seuraavissa luvuissa.

Kerronta kulkee kahteen suuntaan kohti totuuden hetkiä: kuka tai mikä tappaa Jaken lampaita, ja mikä on saanut hänet pakenemaan kotoaan? Kummankaan mysteerin ratkaisu ei lopulta osoittaudu ainakaan liian ennalta-arvattavaksi. Nykyhetki kerrotaan imperfektissä, mennyt preesensissä – painajaisen itsepintaisella ajankohtaisuudella.

Naisen raju pakomatka

Jake Whyte on nimeään myöten maskuliininen nainen, pitkä ja harteikas, suoriutuu raskaasta työstä äijäporukassa ja pärjää miehille kädenväännössä. Konflikteja ja kontrasteja Wyld luo heittämällä tällaisen amatsonin mahdollisimman takapajuisiin miesvaltaisiin yhteisöihin. Guardianin haastattelussa Wyld toteaa romaanin syntyneen ”naisena olemiseen liittyvästä suuttumuksesta ja turhautumisesta”.

Kuvasto rujoa ja inhorealistista, sellaista joka aiheuttaa lukiessa pieniä äkillisiä irvistyksiä.

Jaken kehityskaari kovaksi ja itsenäiseksi naiseksi on kartoitettu uskottavasti ja vivahteikkaasti. Tie kulkee läpi lohduttomien, brutaalien kokemusten. Australialainen machoilu näyttää rumimmat puolensa moneen kertaan.

Kerronta on tylyä ja suorasukaista, kuvasto rujoa ja inhorealistista, sellaista joka aiheuttaa lukiessa pieniä äkillisiä irvistyksiä. ”On mahdotonta sanoa, kulkeeko muissa letkuissa virtsaa, mätää vai lääkkeitä, sillä kaikki ovat ruskeankellertäviä. Hengitän suun kautta, jotta en haistaisi mitään, mutta makunystyräni toimivat joka tapauksessa.” Wyld ei silti mässäile kauhukuvastolla vaan tavoittaa inhottavuudet nopeasti ja osuvasti.

Kiinnostavimmillaan kuvasto ulottuu inhorealismin tuolle puolen, mielikuvituksellisen groteskiksi: ”Vatsassani ei ole enää korvatippoja, mutta en voi olla ajattelematta Oton vaikkuisia korvia. Vaikka tiedän, että nielin vain tippoja, minusta tuntuu, että vaikku on vuorannut sisukseni.”

Edes romaanin nimessä mainitut linnut eivät useimmiten laula kovin nätisti. ”Kuulen lintujen verensakeat rääkäisyt.” Karuinkin luontokuvaus tuo silti tervetullutta kontrastia karuun ihmiskuvaukseen. Sillä on tärkeä osa romaanin paikkojen ja tunnelmien luonnissa, konkreettisella ja symbolisella tasolla.

Terävää kieltä

Wyld ei haaskaa sanoja. Juoni liikkuu ripeästi, ja hahmokuvauskin rakentuu taitavimmillaan todenmakuisista paljonpuhuvista pienistä havainnoista: ”Minulle alkaa selvitä, että hän nauraa mielellään omille vitseilleen.”

Kaikki laulavat linnut on terävä ja vetävä romaani, joka ei ehkä sovi kaikkein heikkohermoisimmille.

Wyldin englanti on haastavaa suomennettavaa. Iso osa alkukielen viehätystä on, miltä se kuulostaa, sen sointi ja rytmi, kerros joka on suomennoksessa väistämättä kirjoitettava toisin. Sari Karhulahti on muokannut rakenteet luontevaksi suomeksi ja kuin ohimennen tuonut kaikki australialaiset luontokappaleet, englantilaiset perinneruoat ja muut kulttuuriviittaukset suomalaisen lukijan ulottuville. Aloitusvirke havainnollistaa molempien versioiden erilaisia kielellisiä vahvuuksia:

”Another sheep, mangled and bled out, her innards not yet crusting and the vapours rising from her like a steamed pudding.”

”Toinen raadeltu ja kuiviin vuotanut lammas, jonka sisälmykset eivät olleet vielä jähmettyneet ja joka höyrysi kuin vesihauteessa kypsennetty jouluvanukas.”

Kaikki laulavat linnut on terävä ja vetävä romaani, joka ei ehkä sovi kaikkein heikkohermoisimmille mutta on suositeltavaa lukemistoa ihmisille, joita kiinnostaa kaunokirjallinen trilleri tai vahvan naisen selviytymistarina.

Dela artikeln: