Ihana maa

Ihana maa (The Land of Decoration) on vuonna 1981 syntyneen Grace McCleenin omaelämäkerrallinen esikoisteos.

Judith on kymmenen vuotta vanha. Hän asuu isänsä kanssa kahden. Isä – ja siten myös tytär – kuuluvat fanaattisen ankaraan uskonnolliseen ryhmään, jonka jäsenet julistavat oppiaan maailmanlopun koittamisesta ja käyvät saarnaamassa ovelta ovelle. Judithia kiusataan koulussa tämän takia rankasti.

Ihanan maan Judith on hyvin älykäs ja vahvaluonteinen tyttö, mutta myös kiltti ja haavoittuvainen lapsi. Hän uskoo ja tottelee isäänsä. Hän kuitenkin myös pohtii asioita lakkaamatta. Etenkin, koska hän kärsii paljon. Syyllisyyden tunne piinaa Judithia oikeastaan aina. Omalla salaisella tavalla Judith kapinoi.

Kaikkien lasten tapaan Judith leikkii roolileikkejä. Hän on rakentanut roskista itselleen kokonaan toisen universumin, Ihanan maan. Siellä asiat voivat olla niin kuin hän toivoo. Ihanassa maassa Judith voi päättää, mitä seuraavaksi tapahtuu, melkein kuin jumala.

Romaani on sanalla sanoen hieno.

Mutta oikeassa maailmassa asiat eivät joistakin toivon pilkahduksista huolimatta mene parempaan suuntaan, vaan huonompaan. Kiusaaminen yltyy piinaamiseksi. Isän työpaikkaan tulee isoja riitoja aiheuttava lakko. Saarnaaminen ei ole menestyksellistä, eikä kaiken taustalla vaikuttava suru perheen äidin vuosien takaisesta kuolemasta hellitä yhtään.

Judithin jonkin aikaa toiminut selviytymiskeino alkaa vähitellen rehottaa tuhoisiin suuntiin. Edes Ihanassa maassa ei aikaisemmin tapahtuneita asioita voi enää peruuttaa.

Eräänä päivänä ihmeet ja niihin uskominen eivät enää auta. Judith tuntee olevansa selkä seinää vasten ja on valmis äärimmäisiin tekoihin.

Romaani yllättää syvyyskierroksillaan

McCleen tavoittaa ison kaaren ihmisen elämää hallitsevia tunteita yksinäisyydestä rakkauteen ja syyllisyydestä toivottomuuteen. Hän kuvaa ihmisen ponnisteluja aivan kestämättömän vaikeissa tilanteissa ja mielen niin ihailtavaa kuin myös pelottavaa voimaa.

Asioiden kiertyessä yhä tiukemmille mutkille Ihana maa -romaanin tarinassa alkaa selvitä, mitkä kaksi asiaa, älykkään pohtimisen ja periksi antamattomuuden lisäksi, epätoivoon lopulta voisivat auttaa. Ne ovat omien tunteiden kuunteleminen ja totuuden puhuminen.

McCleen antaa tilanteiden ja käänteiden kasvaa taitavasti tarinan mukana.

Homma on luonnollisesti helpommin sanottu kuin tehty. Eikä teoksessa mitään myöskään vain sanota. McCleen antaa tilanteiden ja käänteiden kasvaa taitavasti tarinan mukana, ja Judith jää vielä lukemisen jälkeenkin elämään tavalla, jolla vain parhaimmat kirjallisuuden hahmot voivat jäädä.

Kasvatusoppaanakin Ihana maa -teoksella olisi sijansa. Niin viisaasti, tiedostavasti ja myötätuntoisesti kirjailija pääsee urhean, mutta jo lähes yksinäisyydessään nääntyneen tytön maailmaan. Tuon maailman ytimessä on lapsi, joka ei yksinkertaisesti selviä ilman vanhemman rakastavaa huomiota ja apua. Tässä romaani toimii tehokkaana huutomerkkinä.

Yksittäisten kohtaloiden lisäksi Ihanassa maassa on painavaa sanottavaa fanaattisuudesta, vastuusta ja yhteiskunnasta.

Teksti saa nauramaan ja sitten heti taas itkemään.

Kirjailijan tehokeinona on pyrkiä katsomaan asioita mahdollisimman tarkasti ja moniulotteisesti ja kirjoittamaan niistä asiallisesti. Toisin sanoen, juuri niin kuin ne näyttäytyvät ja miltä ne tuntuvat. Ei ylenpalttista tai verhottua tulkintaa, ei pysyviä hyvä–paha-asetelmia, ei pateettisuutta eikä draaman kaarta lyhyen kaavan mukaan.

Tämän kaiken Grace McCleen tekee tinkimättömästi, hienovaraisesti ja monikerroksisesti. Kerronta, teemat, ääni ja kieli ovat kaikki äärimmäisen hyvässä tasapainossa keskenään. Teksti saa nauramaan ja sitten heti taas itkemään. Se yllättää uusilla syvyyskierroksilla kerta toisensa jälkeen.

McCleenin palkittu ja monille kielille käännetty esikoisromaani on sanalla sanoen hieno, ja Marianna Kurton erinomainen käännöstyö kruunaa suomennoksen.