Hanna Morre tarttuu esikoisromaanissaan haastavaan aiheeseen, lapsen kuolemaan, ja siihen, miten se vaikuttaa vanhempiin ja heidän suhteeseensa. Samalla kirjoittajaa sivuaa laajemmin ihmissuhteitten tyhjyyttä ja suhtautumista kuolemaan.

Eräänä päivänä poliisi saapuu ovelle kertomaan ikäviä uutisia.

Tytti ja Timo muodostavat pariskunnan, jolla ainakin ulkoisesti näyttää menevän kaikin puolin hyvin. Pariskunnan elämä muuttuu ratkaisevasti, kun eräänä päivänä poliisi saapuu ovelle kertomaan ikäviä uutisia. Heidän ainoa lapsensa, kahdeksanvuotias Aino, on jäänyt auton alle ja kuollut. Puolisot käsittelevät surua kumpikin omalla tavallaan.  Timo löytää jonkinlaista katkeraa helpotusta syyllisen etsimisestä, Tytti puolestaan yrittää kieltää tapahtuneen.

Tyhjät ihmissuhteet

Hanna Morre kuvaa parisuhdetta, joka voi näyttää idylliltä, mutta todellisuudessa ei ole sitä. Päähenkilö Tytti kuvataan melko tavalliseksi nuoreksi naiseksi. Hän on elämässään suunnilleen siinä pisteessä, johon hän jo teini-ikäisenä tähtäsi, eikä hän itsekään oikein tiedä, mitä haluaisi jatkolta. Hänellä on jännittäviä ja romanttisia haaveita ja unelmia, mutta ei tarmoa niiden toteuttamiseen. Helpointa on vain jatkaa entiseen malliin. Timo ei ole Tytin suuri rakkaus, mutta välttämätön osa hyvän elämän kuviota. Tytti on myös oppinut luottamaan Timoon, Timo tekee päätökset, Timo ratkaisee ongelmat.

Tytti ja Timo elävät oikeastaan hyvin etäällä toisistaan, vaikka molemmat jakavat käsityksen hyvästä elämästä, johon kuuluu parisuhde ja kohtuullinen varallisuus. Puolisot puhuvat toistensa ohitse eivätkä kunnolla edes tunne toisiaan ja toistensa toiveita.

Tytti ja Timo ovat myös vanhempina erilaiset. Tytti rakastaa lastaan, totta kai, mutta hän tietää, että muutkin Ainon ikäiset lapset pärjäävät iltapäivän yksikseen kotona ja että kouluikäisen lapsen täytyy välillä päästä laajentamaan reviiriään myös kodin ulkopuolelle. Timo nauttii työstään, mutta perhe on hänelle hyvin tärkeä. Aino on hänen ikioma pikkutähtensä, jonka puolesta Timo olisi vaikka valmis kuolemaan. Ainon kuoltua Timon suru purkautuu kiukkuun, syyttelyyn ja jopa väkivaltaan, mutta vähitellen hän joutuu hyväksymään tapahtuneen ja alkaa jo varovasti suunnitella tulevaisuutta eteenpäin, ilman Ainoa.

Tytti haluaa todistaa, että hänen rakkautensa saa Ainon palaamaan.

Tytti puolestaan ei pääse surussaan eteenpäin, vaan juuttuu tapahtuneen kieltämiseen. Hän tuntee syyllisyyttä, koska ei ollut toivonut lasta. Hän moittii itseään laiskaksi ja itsekkääksi muistellen kaikkia niitä kertoja, kun ei suostunut paistamaan lettuja tai pelaamaan Afrikan tähteä. Tytti haluaa todistaa, että hänen rakkautensa saa Ainon palaamaan. Tuntuu, että hän haikailee Ainoa takaisin voidakseen hyvittää kaikki entiset harmistumisensa ja muuttuakseen pelkästään lapselleen eläväksi superäidiksi.

Realismin rajoilla

Hanna Morre nostaa esille nykyajalle tyypillisen suhtautumisen kuolemaan. Usein osanotto on muodollista, omaisensa menettänyttä suorastaan kartetaan. Timo olisi itse halunnut palata työhön ja normaaliin elämään, mutta hänelle kirjoitetaan ”totta kai” sairaslomaa, joten hän märehtii kotona lapsensa kuolemaa.

Tytti ei halua enää elämältä mitään muuta kuin saada tyttärensä takaisin, keinolla millä hyvänsä. Naapurin Ulpu tuntee kansanperinnettä ja suomenuskoa, hän puhuu luonnon arvostamisesta ja metsän pyhästä merkityksellisyydestä. Tyttikin uskoo tuntevansa metsässä jotain erityistä, ja kotona hän kuulostelee Ainon paljaitten jalkojen sipsutusta ja hiljaista kikatusta. Aino on selvästi matkalla kotiin, ja Tytti on valmis tekemään mitä tahansa, että Aino voi palata kokonaan.

Kertomus keskittyy tiiviisti perusideaan eikä rönsyile muualle.

Tuonen tahto on mahdollista lukea realistisena kertomuksena. Viitteet myyttiseen luontoon ja metsään johdattavat ajatuksia spekulatiivisen fiktion suuntaan, varsinkin kun Osuuskumma-kustantamo on keskittynyt kyseisen genren julkaisemiseen. Kirjoittaja jättää kuitenkin lukijan tulkittavaksi sen, mitä lopulta tapahtuu, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa.

Tuonen tahto on oikeastaan pienoisromaani, koko kirjassa on noin 130 sivua. Kertomus keskittyy tiiviisti perusideaan eikä rönsyile muualle. Tytti on päähenkilö, mutta tapahtumia kuvataan myös Timon näkökulmasta, mikä korostaa kahden ihmisen erilaisia näkemyksiä samoista asioista. Kirjan mustavalkoinen kansikuva punaisine juovineen on varsin onnistunut.

Dela artikeln:

 

Mer information på nätet

Hanna Morre Osuuskumman sivuilla