Kleion silmien alla

Jaan Krossin (1920–2007) teos Kleion silmien alla (Klio silma all) koostuu neljästä novellista, jotka kuuluvat kirjailijan varhaistuotantoon. Novellikokoelma ilmestyi Virossa vuonna 1972, ja ensimmäisen kerran se ilmestyi Jouko Vanhasen suomennoksena 1987.

Nyt 25 vuoden jälkeen Vanhanen on suomentanut Krossin teoksen uudelleen. Uudemmassa suomennoksessa novellit on järjestetty päähenkilöiden historiallisen ikäjärjestyksen sijasta ilmestymisajankohtansa mukaan.

Virolainen Kross tunnetaan erityisesti historiallisista romaaneistaan ja hänen pääteoksenaan pidetään neliosaista romaania Uppiniskaisuuden kronikka (1970–1980). Myös tämän novellikokoelman punaisena lankana toimivat kertomukset Viron historiasta ja novellien päähenkilöinä ovatkin maan historiaan vahvan jälkensä jättäneet miehet.

Monologien viemää

Krossin kokoelma alkaa novellilla Kaksi kadonnutta paperia, jonka päähenkilönä on Kalevipoeg-eepoksen luoja Friedrich Reinhold Kreutzwald. Novelli kertoo Pietariin kotiopettajaksi matkalla olevasta Kreutzwaldista, joka odottaessaan postivaunuja ja tarkkaillessaan ympäristöä tulee samalla pohtineeksi yhteiskunnan asioita ja siinä vaikuttavia ihmisiä.

Havaintoja hän tekee laidasta laitaan: Kreutzwaldin kiinnostuksenkohteena ovat niin kuvernementin eläinlääkärin hevosten kuohitseminen kuin esikaupungin syksyiset kaalipuutarhatkin. Sanomalehtien lukeminen ja uutisten seuraaminen ovat olennainen osa yhteiskunnan mukana pysymistä ja tämä seikka tulee useasti novellissa esille.

Krossin vahva monologimuoto pääsee vauhtiin kokoelman toisessa novellissa Neljä monologia anno 1506. Neljän monologin muotoon kirjoitetussa novellissa on neljä puhujaa, mutta vain yksi asia. Neljää ihmistä puhuttavan asian ytimessä on Euroopan hoveissa mainetta niittäneen maalarin ja kuvanveistäjän Michel Sittowin paluu Tallinnaan.

Läpi neljän monologin perimmäisenä kysymyksenä on se, suostuuko Euroopan kuninkaallisten suosiosta nauttiva mies laskeutumaan arvoasteikolla alaspäin ja palvelemaan kisällinä paikallisen mestarin tykönä vuoden ajan. Monologien teema rakentuukin näin ollen Sittowin paluun ja sen seurausten pohtimiseen eri näkökulmista käsin. Kaupungin käsityöläiset ja isäpuoli pitävät häntä uhkana, joten esille tulevat tyypilliseen tapaan ennakkoluulot ja kateus. Omasta asemasta ja toimeentulosta pidetään kiinni kynsin hampain ja kaikki sisäistä järjestystä uhkaava pyritään eliminoimaan heti.

Monologi voi edetä yksinkertaisesta ajatuksenjuoksusta lähes selvittämättömäksi tajunnanvirraksi.

Juhani Salokannel puhuu Jaan Krossista ja hänen tuotannostaan kertovassa Sivistystahto- teoksessaan (WSOY, 2008) osuvasti monologin merkityksestä niin yleisesti kuin Krossin teostenkin kannalta. Monologi voi edetä yksinkertaisesta ajatuksenjuoksusta lähes selvittämättömäksi tajunnanvirraksi, kuten Krossin kokoelman kolmannessa novellissa, Michelsonin paluussa, käy.

Novellin päähenkilönä on Johann von Michelson, joka yleni Venäjän armeijassa talonpoikaissäädystä kenraaliksi. Hänen asenteensa kenraaleihin ja kuvernööreihin on hupaisa ja lähes välinpitämätön; Michelson esimerkiksi torjuu kutsun kuvernöörin luokse ja vie omiin aatelointijuhliinsa talonpoikaissäätyiset vanhempansa, jotka eivät ehdi edes vaihtaa arkikurpposiaan parempiin: ”Minun täytyy vetää heitä. Minä kuljen kuin fregatti, joka hinaa kahta mykkää kelluvaa patteria. Kuin fregatti, jonka vanavedessä ui suunnaton laivasto. Mykin tykinputkin. Latauskäskyyn valmistautuneena. Vastavirtaan. Hyvä Jumala: minulla on tunne kuin tekisin jotain hauskaa.”

Kleion silmien alla -novellikokoelman päättää 1800-luvulla Eesti Postimees -sanomalehteä toimittanutta J. V. Jannsenia kuvaava novelli Isän tuolissa. Siinä käsitellään tapausta, jossa kansallisen suurmiehen väitetään olevan poliittisen vastapuolen lahjoma. Novellin kertojana toimii Jannsenin poika Eugen, joka vielä 1930-luvulla joutuu ottamaan kantaa isäänsä vastaan koskeviin syytöksiin uudelleen syttyneen polemiikin myötä. Kirjoittaessaan kirjettä isäänsä herjaavalle taholla poika Jannsen istuu isältään perimässään tuolissa ja kääntyy välillä pianon puoleen soittaakseen lyhyen sävelmän.

Vaikka tässäkin novellissa pääosassa on Viron kansallinen ja kulttuurinen pääoma, on siinä myös kuvattu eniten symbolista tematiikkaa. Kaiken keskiössä on isä Jannsenin tuoli, jossa hän istui pojan tivatessa häneltä totuutta otetuista rahoista. Siinä istuu myös poika Jannsen puolustamassa isänsä kunniaa. Novellin ytimessä onkin eräänlainen utopian ja karun todellisuuden välinen ristiriita: voidaanko kansallista aatetta ajaa eteenpäin keinoja kaihtamatta?

Pääosassa Viro

Krossin novellikokoelma käy läpi Viron vuosisatoja neljän novellin voimin. Novelleista ensimmäinen, Kaksi kadonnutta paperia jää niistä etäisimmäksi. Syy voi olla siinä, että sitä ei oikeastaan edes pidetä novellina vaan se on osa laajemmaksi tarkoitettua teosta, joka kuitenkin lopulta jäi kirjoittamatta. Sen sijaan kokoelman loput novellit ovat kokonaisuudeltaan hyviä näyttöjä kirjailijan kyvykkyydestä sekoittaa toisiinsa historiallista faktaa ja täydentää sitä omalla fiktiivisellä otteellaan. Krossin kieli on elävää ja lisämausteita siihen antavat tekstiin sulautetut saksan- ja ranskankieliset lauseet ja sanonnat.

Krossin novellien pääosassa on selvästi Viro. Vaikka novellit ovatkin kuorrutettu perinteisesti sosiaalisten luokkien erottelulla, uskonnolla ja vallan tavoittelulla, toimivat ne monella eri tasolla. Toisaalla mielenkiinnon herättää katsaus Viron historiaan, toisaalta monologimuoto sytyttää lukijan käymään päähenkilön kanssa kahdenkeskistä dialogia.

Kleio, kreikkalaisen mytologian historian ja sankarirunouden muusa, saa silmiensä alle vahdittavakseen melkoisten suurmiesten tarinat.