Unenpäästäjä Florian

Monipuolisen kirjoittajan Jani Saxellin toinen romaani sijoittuu nykypäivän Helsinkiin mutta liikkuu myös laajalti 1990-luvun Euroopassa. Teoksen päähenkilö, Florian Timár, on syntyperältään Romanian romani. Hän ei kuitenkaan kyyki polvillaan kerjäämässä helsinkiläisessä kadunkulmassa vaan elää ainakin päältä katsoen suorastaan luksuselämää. Florian toimii eräänlaisena parantajana, unitohtorina, joka helpottaa varakkaiden ja maksukykyisten asiakkaiden ahdistusta.

Florian on saanut perinnöksi mukavan asunnon Helsingin keskustasta, ja hänellä on tarvittaessa esittää romanialaisia opiskelutodistuksia ja muita hyödyllisiä asiakirjoja. Todellisuudessa hän on kuitenkin koko ajan tyhjän päällä, sillä sen paremmin perintö kuin asiakirjatkaan eivät kestäisi lähempää tarkastelua. Toiminta unenpäästäjänä on kuitenkin aitoa. Florian pystyy vaikuttamaan ihmisen mieleen kosketuksen avulla. Hän saa asiakkaansa nukkumaan ja johdattaa nämä lempeisiin, helpottaviin uniin tai saa heidät käsittelemään unissaan ahdistustaan ja katkeria, tuskallisia muistojaan.

Jostain syystä unet näyttävät koko Euroopasta kummallisesti hävinneen, valuneen pois, ja unenpäästäjää tarvitsee yhä useampi. Paha vain Florianille, että asiakkaiden unet vaikuttavat myös häneen, eikä hän itse pysty enää nukkumaan turruttamatta itseään alkoholilla. Lisäksi viranomaiset, erityisesti eräs tietty poliisi, näyttävät ottaneen hänet silmätikukseen. Florian pelkää vankilaa, karkotusta, köyhyyttäkin, sillä ansaitut rahat menevät samaan tahtiin kuin tulevatkin.

Tummia voimia

Teoksen keskiössä ovat romanit, sekä romanialaiset että suomalaiset. Missä ovatkin, aina he ovat vielä hiukan huonompia ja alhaisempia kuin ne toiseksi huonoimmat ja alhaisimmat. Sopivina kohteina mielivallalle, syrjinnälle ja väkivallalle: poljettukin voi purkaa omaa katkeruuttaan ja kaunaansa potkimalla romaneja, noita kirottuja Kainin jälkeläisiä.

Väitetään, että eri puolilla maailmaa on tehty salaisesti monenlaisia kokeita paranormaalin alueilla. Tässä kehyksessä myös romanialainen Operaatio Ennustajaeukko tuntuu aivan mahdolliselta. Florianin unenpäästäjän kyvyt eivät nimittäin ole sattumaa.

Hänen äitinsä on ollut mukana Romanian hallituksen salaisissa kokeissa, joissa pyrittiin kehittämään mahdollisesti olemassa olevia herkkyyksiä hyödyllisiksi taidoiksi. Rutiköyhälle romaninaiselle luvattiin, että hänen lapsensa tulevat saamaan helpomman elämän, heille järjestyy koulutuspaikkoja ja hyvin palkattua työtä. Lupaukset olivat alkuvaiheessa osin pitäneet, mutta ennen pitkää rapautuneet poliittisten muutosten seurauksena. Säteilytetty nainen sai aivokasvaimen.

Hiukan häiritsee tämä alkuperäiskansojen mystifioiminen. Jos olet romani, hanti, mansi, saamelainen tai kuulut johonkin intiaaniheimoon, olet ilman muuta ”luonnonlapsi”, jolla todennäköisesti on shamaanin kykyjä tai jotain muuta vastaavaa. Tämä ei tietenkään ole pelkästään Saxellin keksintöä, vaan on usein käytetty näppärä selitys yliluonnollisille kyvyille monenlaisissa teoksissa. Itse asiassa mielikuva sopii oikein hyvin Unenpäästäjä Florianin juoneen ja teemaan. Se, jolla on valta, ottaa säälimättä haltuunsa kaiken. Myös mielen.

Totta ja tarua

Tapahtumat kytketään todellisuuteen yhdistämällä fiktiivisiä henkilöitä ja tapahtumia todellisiin. Kuvitteelliset ihmiskohtalot punoutuvat eurooppalaiseen lähihistoriaan. Varsinaiset juonitapahtumat sijoittuvat muutaman päivän ajalle joulukuulle 2010. Tämän lisäksi teksti saa monimuotoisuutta takaumista, muistelusta, historiallisten tapahtumien kuvailusta.

Henkilöitä kirjassa on paljon, ja Florian tuntee jokaisen salaisuudet ja traagisen menneisyyden, olipa kysymyksessä mediajulkkis, ministeri tai sortavalalainen romanievakko. Tekstissä on paljon traagisia tai mustan huumorin sävyttämiä yksityiskohtia, kuten transilvanialaisen tappajamummon tapaus.

Teoksessa käsitellään paljon Florianin menneisyyttä ja siinä samassa Romanian ja koko Euroopankin historiaa. Monilukuisten henkilöiden kohdalla siirrytään säännöllisesti muisteluihin, ihmiskohtaloihin ja historian vaiheisiin.

Huolimatta rönsyilystään kirja pitää lukijaa otteessaan loppuun saakka. Aivan viimeiset sivut tuottavat kuitenkin pienen pettymyksen. Loppupaljastukset ja -tapahtumat etenevät kyllä luontevasti, mutta eräät asiat tuntuvat ratkeavan vähän liiankin helposti. Tulee lähes deus ex machina -tunnelma: yhtäkkiä lukot avautuvat ja salaisuudet selviävät – maailma pelastuu. Toisaalta ripaus toiveikkuutta lopussa ei ole pahaksi tällaisessa aiheessa.