Saat toivoa kolmesti

Hyvän ja pahan välissä on kolmas tie. Tälle tielle Juha Siro pyrkii toisessa romaanissaan Saat toivoa kolmesti. Teoksen minäkertoja, keski-ikäistyvä mies, kamppailee minuutensa kanssa kuten Siron esikoisromaanin Kuningatarperhosen (2004) päähenkilö. Naiset, uskonto, elämän tarkoitus – minäkertoja suhtautuu tarinaansa kuin jännitysromaaniin, jossa vastaus vaatii vain oikeiden osien yhdistämistä. Onnekseen Siron kerronta löytää toisia ratkaisuja. Kokonaisuutena teos on tasapainoinen ja keskittynyt.

Saat toivoa kolmesti on tiukasti minäkertojan ympärille kiertyvä romaani, jossa kerronta rakentuu etsimisen ja mahdollisuuksien varaan. Runsaat motot ja jatkuva toisto helpottavat juonen hahmottamista. Romaanin ensimmäinen jakso sijoittuu Athosvuoren luostariyhteisöön, josta teoksen minäkertoja etsii itselleen innostusta. Jo alussa on selvää, että Siro kirjoittaa uudelleen jo aiemmin käsittelemiään teemoja. Näkökulma on silti uusi.

Juha Siron tuotantoon kuuluu kolme runokokoelmaa ja kaksi romaania, joiden teemat jatkavat toinen toisiaan. Kuningatarperhosen mukaan ihmiset tallentuvat vain kuoriensa alle, Musta runokirja (2000) esittää, että vain joillain ihmisillä on kyky nähdä lentämisen aihio vielä kuoriutumattomassa munassa. Saat toivoa kolmesti jättää epäröinnin ja löytää lentämisen. Vaikka romaanin alku ei kerro juuri uutta Siron kirjallisesta maailmasta, loppua kohden sisäiskertomukset ja sivuhenkilöt pakottavat päähenkilön kohti ratkaisuja. Perhosen toukasta kuoriutuu lentokykyinen mies huolimatta siitä, että romaani kumartaa totutusti rationalismin epäpyhyydelle ja sielun rajattomuudelle. Teos on hieno osoitus temaattisen kerronnan ja johdonmukaisuuden yhdistelmästä.

Punainen lanka

Saat toivoa kolmesti kertoo uskonnollisen kokemuksen ja hyvän ja pahan yhteydestä. Romaanin minäkertoja etsii vastausta siihen, voiko ihminen tehdä hyvää. Suurin osa vastauksista on kieltäviä, mutta yksi on ylitse muiden: kolme toivomusta takaa mahdollisuuden hyvään. Hyvä ei ole kiinni ihmisen teoista vaan jumalasta, uskosta. Koska ihmisellä on sielu, hänellä ei ole moraalia. Mystiikan ja sielun ulkopuolella ihmiset pyrkivät hyötyyn, tyydytykseen tai vapautukseen, kuten Siro kuvaa. ”Kesyttäjän valta ei kasva älystä, voimasta eikä pelottomuudesta, vaan puhtaasta tiedosta – sen kaavan tuntemisesta, jonka mukaan eläin käyttäytyy.”

Moraali merkitsisi Sirolle kykyä arvioida ja vaikuttaa omiin tekoihinsa. Saat toivoa kolmesti keskittyy enemmän sielun valtaan ihmisen yli tai toisaalta kykyyn vahingoittaa toista ihmistä. Tarkoituksella tehty hyvä ei ole minäkertojalle mahdollista.

Sama moraalittomuus toistuu kerronnassa. Koska logiikka ei kykene päähenkilön mukaan tyydyttämään ihmistä, on parempi hakea merkitystä päällekkäisyyden, toiston ja sadun keinoin. Siro ei pyri selittämään tapahtumien kausaalisuutta tai kertomaan syitä päähenkilönsä epämääräiseen melankoliaan. Teoksen maailmassa ihminen on pieni mutta arvot humaaneja. ”Olet ahdingossa, mutta vielä on toivoa, kaikkia mahdollisuuksia ei ole hukattu.” Pelastus on sadussa, uskomisessa, ihmisessä itsessään.

Vuonna 2004 julkaistun Kuningatarperhosen teemat olivat hyvin lähellä Siron uutta romaania, mutta vielä silloin kukin henkilöistä jäi oman kuorensa vangiksi. Saat toivoa kolmesti puhuu myös ihmisistä, joiden onnistuu yrittää ja pelastua. Perhosen kuoret, linnut ja kalat saavat uuden merkityksen – niistä tulee toivon symboleja. Tärkein on kuitenkin satu. Koska ”totuus voi saada tarinan maistumaan valheelta”, satuilu tulee lähemmäs totuutta. Minäkertoja lakkaa yrittämästä oikean ja väärän välillä ja päätyy kolmannelle tielle, ”armon ja tuomion välistä”.

Naiset ja Calvados

Moraalisen ja humaanin pohdinnan välissä Saat toivoa kolmesti on täynnä kolmiodraamaa, alkoholia, drinkkejä ja keski-ikäisen miehen huumaa. Muuten merkitykseltään tiheässä ilmapiirissä viina ja naiset kuuluvat teoksen kevyimpään antiin. Tarinan liikkuessa kohti pelastusta viinan ja hiukan vätysmäisen henkilökuvan osuus kerronnassa vähenee, mutta naiset säilyvät kerronnan keskiössä. Ensinnäkin syynä täytyy olla seksin merkitys päähenkilölle. Toiseksi päähenkilö myös kaipaa naiseksi, naisen paikalle ja naista. Nainen miehen kylkiluuna, miestä täydentävänä osana käsitellään tyhjentävästi. Onnekseen prinsessa Roosa puolustaa paikkaansa täytenä henkilöhahmona, vaikka feminiinisiin henkilöhahmoihin yleisesti viitataankin naisina.

Prinsessa Roosa toimii tarinassa sadun, sielun ymmärtämisen alkuna, ja kolmiodraama jää nopeasti taustalle. Päähenkilön ja ihastuksen, Roosan, suhde jää kesken jo ennen alkamistaan. ”Tiedän kokemuksesta, miten toiveet pukeutuvat rakkauden muotoon jotta olisi helpompi huijata itseään. Silloin toista tarvitaan oman tyhjyyden täyttämiseen. On vaikea tunnustaa, ettei siihen pysty kukaan toinen.” Saat toivoa kolmesti on myös rakkausromaani, jossa mies jaksaa kuunnella. Rakkauden kautta tyhjyys näyttäytyy ymmärrettävänä, vaikka tarvitaan toisia keinoja sitä purkamaan.

Miehen ja naisen välisestä suhteesta Siro löytää paljon muutakin kuin pelastavaa rakkautta. ”Tutkin tarkkaan vain kuvan naiset. En voi koskaan välttyä miettimästä rakastelun mahdollisuutta. – – Vanhat kuvat viehättävät eniten, sillä niissä naiset ovat yksin minun.” Vaikutelma on ristiriitainen, koska kerronta pyrkii muuten kumoamaan omistamisen kautta saavutetun onnen. Juha Siron mieskuvaa on kiitelty aiemmin poikkeukselliseksi suomalaisessa kirjallisuudessa. Erikoisena voidaan pitää päähenkilön mustasukkaisuutta naisellisia piirteitä kohtaan ja sitä käsitystä kohtaan, että vastaavat piirteet ovat miehessä poikkeuksia.

Toiston kautta kotiin

”Ihminen saattaa joutua suppiloon. – – Jos edessä häämöttää aukko, joutuu puristautumaan itseään pienemmäksi päästäkseen ulos.” Päähenkilön olotilan kuvaus koskee myös Siron kerrontaa. Romaanin kuvat ovat konkreettista ja tiivistettyjä. Toisaalta päähenkilön sisäisen maailman kuvaus johdattaa välillä lähes puuduttaviin huomioihin. ”Kunpa joku tulisi ja muuttaisi elämäni.” Kukaan ei tietenkään tule, se on lukijalle selvää alusta asti. Osa romaanin asetelmista on kuluneita ja toisteisia. Erityisesti yhä uudestaan toistuvat kappaleet ja sanavalinnat ovat turhia.

Saat toivoa kolmesti kierrättää myös Siron aiemman tuotannon kuvia ja sanavalintoja. Ratkaisun toimivuus riippuu lukijan mieltymyksistä. Toisto vahvistaa teoksen temaattista lähtökohtaa, tarinan suppilomaista, epälineaarista rakennetta. Merkityksiin se ei juuri lisää uutta. Toistuvat symbolit vakuuttavat lukijalle, kuinka hankalaa päähenkilön on luopua sanatarkoista, kirkkaista merkityksistä. Yhä uudelleen mies kuvittelee itsensä perhosen toukaksi, joka suojautuu omalta epävarmuudeltaan ja koteloituu siihen. Uusi rakkaus ja toisen ihmisen kohtaaminen johtaa viimein kysymykseen, mitä sitten. ”Jos tapaan hänet, mitä sitten.”

Vaikka Siron romaanissa kysymyksille ei ole vastausta, ne johtavat kokonaiseen tarinaan. Minäkertojan henkilökuva on monipuolinen ja sisällöltään antoisa. Lopputulokseen tarvitaan ainakin viskiä, calvadosta, viiniä ja nimeämättömiä ryyppyjä. Lukijan iloksi päähenkilö säilyttää näin yhden piirteen, joka kuuluu itseensä uskoville miehisille sankareille. Malja sille.