Kymmenottelu

Kymmenottelu on Jussi Seppäsen esikoisteos, joka koostuu nimensä mukaisesti kymmenestä yleisurheilun kymmenottelun mukaan teemoitetusta urheilunovellista.  Ottelulajien lisäksi novellit on kuitenkin nimetty erikseen, mikä paljastaa, että ihan puhtaasta urheilusta ei teoksessa ainoastaan ole kyse.

Seppänen sekoittaa hersyvän huumorin avulla urheilun kliseitä ja stereotypioita koululiikunnan koomisiin ja joskus kipeisiin muistoihin. Kymmenottelu ei kuitenkaan ole pelkkää naurun remakkaa ja nokkelia letkautuksia. Se ei ole vain tarinoita urheilusta, vaan mukaan mahtuu koskettavia, surullisia ja pysäyttäviä kohtaloita elämästä.

” – Käännä jo se saatanan kamera! Huutavat katsojat kameran sisässä. Joukkomurhan kyllä kestäisi, mutta ei yhden ihmisen surua.” (s.19)

Muutakin kuin pukuhuonehienhajuista äijähuumoria

Seppäsen kieli on mutkatonta ja omintakeista. Vaikka novellien tai takakannen mukaan ”proosapyrähdysten” sisältö saattaa olla raskastakin, säilyy kieli keveänä tuoden sopivan kontrastin ja rajapinnan tarinoiden ja kielen välille. Erityisesti Seppäsen huumori ilahduttaa. Hän ei jämähdä äijähuumoriin, vaikka kokoelma kantaakin jämäkkää urheilulajin nimeä, vaan Kymmenottelu saa myös feminiinisen urheilunoviisin hymähtelemään.

Kymmenottelu ei ole vain tarinoita urheilusta, vaan mukaan mahtuu koskettavia, surullisia ja pysäyttäviä kohtaloita elämästä.

” – Hän ei ole ihminen vaan jotain suurempaa, tarinallinen elementti! kamera huutaa. – Hän tekee sadan metrin juoksulle saman kuin suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen -asetelma vitsille. Kaikki tietävät jo alussa, kuka voittaa!”( s. 23)

Sadusta realismiin

Kokeellisuudessaan Kymmenottelu tuo mieleen Erkka Mykkäsen Kolme maailmanloppua (2015) ‑novellikokoelman. Mykkäsen tavoin myös Seppänen on arastelematta kokeillut ja sekoitellut eri tyylilajeja.  Kuitenkin jokainen novelli pysyy kiitettävästi omassa lestissään, oli se sitten satu tai alaviitteet tarinan tukena. Moni novelli rakentaa intertekstuaalisia siltoja tai viittaa tarinan tekstillisyyteen. Osassa taas logiikka käännetään täysin nurinniskoin ja reaalimaailmat nyrjähtävät paikoiltaan.

”Mies tarkastelee hetken päättelyketjuaan ja havaitsee sen loogisesti aukottomaksi. On siis turvallista testata teoria käytännössä ja yrittää mahdotonta. Hän kiihdyttää, juoksee älyään väistellen ja logiikan kahleitaan auki repien, saapuu täydessä vauhdissa portaiden reunalle, ponnistaa ja leijailee fyysisesti kaiken yläpuolelle.” (s. 125–126)

Hyvä suoritus

Jonkun verran novelleissa on epätasaisuutta, mikä on kyllä tyypillistä ja myös ymmärrettävää niin esikoiskirjailijalle kuin suomalaisille urheilusuorituksillekin. Osa tarinoista jää vain idean tasolle, eikä novellien teemat aina kannattele ihan loppuun asti.

Novelli ei kirjallisuuden lajina edelleenkään ole Suomessa myyntimenestys, mutta Seppäsen teos antaa kuitenkin vahvan esimerkin lajin hienoudesta.  Vaikka kokonaisuus jää vielä aavistuksen haparoivaksi, on kokoelma tyylikäs esikoisteos. Kymmenottelu tekee oivaltavia havaintoja maailmasta.

Epätasaisuus on tyypillistä ja myös ymmärrettävää niin esikoiskirjailijalle kuin suomalaisille urheilusuorituksillekin.

”Pelin säännöt siis ylittävät elämän säännöt. Kamppi on elämässä kielletty. Se on kielletty myös pelissä, mutta aivan eri tavalla. Elämässä kamppi on kielletty, koska se satuttaa toista ihmistä ja tuhoaa hänen luottamuksensa yhteiskuntajärjestykseen. Jääkiekossa taas kampista seuraa jäähy, kyseessä on siis säännöissä määritelty ja hyväksytty vaihtokauppa!” (s.131)

Kokonaisuutena Kymmenottelu on mielekästä luettavaa, johon on helppo tarttua, vaikka novellia lajina vierastaisi. Aivan täysi kymppi ei suoritus vielä ole, mutta tulevaa jää odottamaan mielenkiinnolla.

”Yhden päivän kymmenottelu lopetetaan aina itseään säästelemättä, puolentoista kilometrin maratoniin jo valmiiksi suorilla jaloilla.” (s. 163)