Suo on kaunis
Kirsi Hakala
Maahenki 1999
Tietoa ja elämyksiä suosta
Suo on kaunis on kuvitettu dokumentaatio kansainvälisestä Suon estetiikka -konferenssista. Kirja on kunnianhimoinen yritys ylistää suoluontoa ja suomalaista luonnonmaisemaa. Hyvä kuvitus ja laadukas ulkoasu vakuuttavat, mutta hyvin runsaan asiatiedon tähden teos on vaarassa sortua turpeeseen.
Asiatieto on vankkaa. Suo maiseman muotona esitellään yksittäisten kirjoittajien silmin. Näkökulma on useimmiten kulkijan, ei suolla työtään tekevän ihmisen. Ekosysteeminä otetaan huomioon sekä suon teollinen käyttö että luonnonsuojelu ja virkistyskäyttö. Soiden monimuotoisuus on selvitetty perusteellisesti ja asiantuntijoiden äänenpainoin. Mielenkiintonsa mukaan lukija saa erilaisia lukukokonaisuuksia.
Parhaiten kirjaksi toimitettuina puhuttelevat valokuvat ja esseet kuten Jyrki Kiiskisen Suokansan tarinoita. Kirjassa on paljon hyvää ja onnistuneesti toteutettua. Kuitenkin kun päästään suotaiteeseen, ollaan kuitenkin jo pitkällä siinä, mistä ennakkoon toivoin kirjan olevan vapaa. Teos tallentaa konferenssin esitelmiä, taidenäyttelyiden teoksia sekä kuvasarjat Puohtiinsuon suoperformansseista. Miljöö on aito, henki ehkä vilpitön mutta vierauden tunnetta suotaidetta kohtaan esitelty ei onnistu poistamaan.
Puhutteleeko taide arkista ihmistä?
On pakko kysyä, ovatko kiireesti hetkeksi suolle saapuneet tekijät olleet paikalla median houkuttelemina, artefaktinsa äärellä ja oman teoksensa ehdoilla vai onnistuivatko konferenssiin osallistujat todella tavoittamaan lukijankin mielestä olennaista suosta, maisemasta, olemuksesta?
Vastaukseni on kieltävä: suota ei vieläkään vangittu. Kirja on monipuolinen dokumentti ja puheenvuoro suokonferenssista, tietoa on runsaasti ja kattavasti vaikka hieman palapelin tapaan. En vain vakuuttunut. Suotaide ei tavoita niitä symboleja ja mielen suon avaimia, joita siinä miljöössä eläneellä ihmisellä on sisäsyntyisenä.
Suokirja on kaunis artefakti itsessään. Ulkoasun on suunnitellut valokuvaaja Ritva Kovalainen. Maahenki julkaisee kirjallisuutta, jolla on juuret maaseutuhenkiseen elämänkatsomukseen. Kustantamo pyrkii etsimään uusia näkemisen tapoja ja yhteyksiä. Sen tavoite on sisältönsä puolesta muodostaa ihmisen, luonnon, taiteen ja ympäristön ketju. Tässä teoksessa tuota on rohkeasti toteutettu, myös rajaa akateemisen ja ei-akateemisen välillä koetellaan. Murtoviiva on hedelmällisintä aluetta.