Yhdeksän syyssadetta. Suomessa asuvien somalinaisten runoa ja proosaa
Marja Tiilikainen
Yliopistopaino 2001
Översättare: Liisa Ryömä
"Jumala, mikset lopeta Suomen itkua"
Yhdeksän syyssadetta – Suomessa asuvien somalinaisten runoa ja proosaa tuo mielenkiintoisen lisän kirjalliselle kentälle, jossa ei maahanmuuttajien tekstejä juurikaan ole. Pirkanmaan taidetoimikunnan vuonna 2000 julkaisema Hedelmät jotka eivät tuoksu ruudille -antologia on yksi vähistä maahanmuuttajien kaunokirjallisia tekstejä suomeksi tarjoavista teoksista. Finlandia Juniorin kirjallaan Gondwanan lapset saavuttanut iranilainen Alexis Kouros ja Taikalintu-novellikokoelman kirjoittanut irakilainen Yousif Abu Al Fawz ovat harvoja esimerkkejä Suomessa julkaisseista maahanmuuttajakirjailijoista.
Yhdeksän syyssadetta on syntynyt osana Teatteri Raivoisien Ruusujen toteuttamaa Kassandra 2000 -projektia, jonka tavoitteena on ollut tarkastella monikulttuurisemmaksi muuttuvaa suomalaista todellisuutta tieteen ja taiteen keinoin ja naisten elämänkokemukseen keskittyen. Teoksessa on naisten itse luomia runoja mutta myös heidän muistamiaan perinteisiä runoja ja tarinoita. Yhdeksän syyssadetta onkin enemmän mielenkiintoinen johdatus tietyn kansan elämänmuotoon kuin suuri kirjallinen teos. Kuten johdannossa todetaan, kaikki kokoelman tekstit ovat litterointeja siitä, ’mitä naiset itse ovat valinneet, mitä he muistavat ja mistä pitävät’. Näin selittyy tekstien moninaisuus, mukana on niin pieniä kaskuja kuin uskonnollisia runoja tai ylistyksiä kamelille. Kokoelman kaikki tekstit ovat luettavissa niin somaliaksi, ruotsiksi kuin suomeksikin.
Sade on somalikulttuurissa keskeinen elämän ja onnen symboli, ja ajan kulua mitataan sadekausien mukaan. Nimi Yhdeksän syyssadetta kuvaa somalinaisten Suomen vuosia. Kuten kirjan toimittajat avauksessaan kirjoittavat, sade saa kuitenkin Suomessa uusia metaforisia merkityksiä. Joskus Pohjolan runsaat sateet saavat muualta tulleen ruostumaan, niin kuin eräs runoilija asian kiteyttää.
Tekstejä Muddle Suzanne Liliuksen ruotsinnoksista suomentanut Liisa Ryömä kuvaa suomennostyötään yritykseksi raottaa kamelin silmäluomea, jotta kamelin katse ripsien lomasta välittyisi. Oman rajoittuneisuutensa kohtaa Yhdeksää syyssadetta lukiessa, koska monien runojen ajattelutapa tai yksinkertaisesti vain sanasto tuntuu vieraalta. Suurin osa somalialaisesta sanataiteesta on ollut suullista; virallinen somalin kielen kirjoitustapa otettiin käyttöön vuonna 1972. Runoja ja tarinoita kertoneet naiset ovat kasvaneet rikkaan suullisen perinnön keskellä, mutta suullisen perinteen välittäminen monen käännöksen kautta kirjallisesti ei todellakaan ole ongelmatonta. Pelkästään kaunokirjallisilla kriteereillä ei kuitenkaan kokoelman tekstejä kannata lähestyä, vähintään yhtä tärkeä aspekti on toisen kulttuurin inhimillisen kokemuksen välittyminen.
Kyllä Yhdeksän syyssadetta tarjoaa myös helmiä ja hienoja kohtaamisen hetkiä, jolloin on aivan sama, tepasteleeko runon taustalla kameli vai poro. Esimerkiksi Amran Maxamed Axmedin kertomassa perinteisessä tanssilaulussa ”Oma rakas” välittyy universaaleja rakkauden teemoja:
’Se mihin satutit minua savuaa vielä/
Mutta jos kohtaan jonkun, kätken sen/
Rakkain, värisi on aivan sama/
Kuin kaupungissa kasvavan puun/
Jotta tytön tunteet vahvistuisivat/
Minun on laulettava rakkauslauluja/
Näin on määrätty minun osani elämässä/
Menetin sinut; mutta elä silti kauan/’
Yleisinhimillisyyttä on myös kertomuksessa, jossa esiintyy pirttihirmumies, ja runossa, jossa nainen esittää ehtojaan naimisiinmenon suhteen. Miltä kuulostavatkaan Suomen talousongelmat Somaliasta paenneesta naisesta? Hibo Garaad Ibraahinin runo ’Siunaus’ alkaa säkein:
’Jumala, mikset lopeta Suomen itkua/
He rakastavat lunta, anna sen tehdä heille hyvää/
Anna heille se Talous, josta he niin kovasti puhuvat/’
Joidenkin Suomea kovasti ylistäviä runoja lukiessa miettii jopa, voiko ja saako maahanmuuttaja kirjoittaa ’poliittisesti epäkorrektia’ tekstiä. Suomalainen kirjoittaja saa kritisoida yhteiskuntaa vapaasti, mutta entäpä muualta tullut? Pitääkö olla ylivarovainen ja kohtelias ja muistaa aina harjata hampaat kunnolla, kuten eräs maahanmuuttaja kerran kuvasi muukalaisen varpaillaan oloa uudessa maassa.
Kaikesta huolimatta Yhdeksän syyssateen lukemisen jälkeen kamelin silmäluomi on jo raottunut.