Presidentti Risto Rytistä (1889-1956) kertova kamariooppera Vapauden vanki – Ryti, Risto nro 236/46 sai ensi-iltansa heinäkuussa 2007 Rytin synnyinpaikkakunnalla Huittisissa. Kuluvana syksynä sitä esitetään myös Helsingissä. Libreton Ilkka Kuusiston säveltämään ja Kalle Holmbergin ohjaamaan oopperaan kirjoitti Markus Nummi, jonka muistamme mm. hienoista romaaneista Kadonnut Pariisi (Otava 1994) ja Kiinalainen puutarha (Otava 2004). Libreton pohjatekstistä Nummi on muokannut kirjan, joka liikkuu pitkän runokertomuksen ja laulettavaksi tarkoitetun libreton välimaastossa. Balladi on osuva nimi.

Suuresta suomalaisesta maanpinnalle

Kun kansallisten kohtalonvuosien presidentistä lähtee kirjoittamaan, on isosti vaaroja tarjolla. Yhä on olemassa sankka joukko ihmisiä, joille Risto Ryti on heti Mannerheimista seuraava kotimaisessa pyhimysluettelossa, sotasyyllisyystuomiolla marttyyrin kruunun ansainnut sinivalkoinen kansallissankari. Tälle väelle voi olla kova pala myöntää Rytin tekemät virhe-arviot ja kaikki se vajavaisuus ja heikkous, joka on osa jokaisen ihmisen olemista.

Tästä haasteesta Nummi on selvinnyt hyvin; tekstistä piirtyy esiin ihminen Risto Ryti, ei pelkkää kansallista suurmiestä. Rytin henkilökohtainen elämä, lapset ja puoliso Gerda Ryti (os. Serlachius) ovat tärkeässä roolissa.

Nummi kirjoittaa esiin Rytin armottomuuden vuoden 1917 sodan jälkiselvittelyissä. Toisin kuin kansallisesta yhtenäisyydestä ja tulevaisuudesta huolehtiville valtiomiehille, hänelle kyse oli pelkästään rikoslailla käsiteltävästä asiasta:

”Kuka minä olin?/
Yksi vastaa: armoton. /
Ken kapinaan ryhtyy, /
se seuraukset kestäköön /
ja niistä määrää rikoslaki ./”

Juristerisen perusasenteen lisäksi lyhytnäköisen ehdottomuuden taustalla vaikutti ehkä Rytin ystävän, liikemies Alfred Kordelinin kohtalo, joka teoksessa myös kuvataan. Venäläiset matruusit murhasivat Kordelinin Mommilassa 7.11.1917, ja myös Risto ja Gerda Rytin elämä oli hiuskarvan varassa.

Risto Rytin urasta melkoinen osa oli talousmiehen elämää, hän oli mm. Suomen Pankin pääjohtaja vuosina 1924-1939. Historioitsija Martti Turtola luonnehtii Rytin talouspolitiikkaa sosiaalidarwinismiksi: jos joku ei pärjää, se on hänen omaa syytään. Ryti oli tiukan linjan taloudellinen liberalisti, joka vastusti julkisen vallan vähäisintäkin sekaantumista talouteen. Pahinta jälkeä tämä linja sai aikaan, kun maailmantalous 1930-luvulla syöksyi lamaan. Nummi kirjoittaa:

”Taas kysytään /
mikä mies millainen? /
Aivan puolivillainen /
säälimätön, armoton /
hoitokuuri liian ankara /
vasaran alle moni maatila. /”

Pitkän, eeppisyyttä kohti kurottavan runotekstin kirjoittaminen on äärimmäisen vaikeaa. Parhaimmillaan Nummen teksti onnistuu hienosti kiteyttämään oleellisen Risto Rytistä ja samalla yksityisen kautta pystytään sanomaan jotain yleistä ihmisyydestä:

”Minä olen peili, /
olkaa hyvä, saatte katsoa /
mikä oli oikein, mikä väärin /
mikä oli pakko, mitä sai valita. /”

Välillä taas tekstissä on muotoratkaisuja, jotka vähentävät tehoja. Vaikka balladinomainen teksti kestää vanhahtavaa loppusoinnuttelua paremmin kuin oman aikamme keskeislyriikka, se tuo tekstiin myös tahatonta komiikkaa.

Kohtalon hetket ja irrationalismi

Kun Ryti talvisodan alettua taivuteltiin palaamaan politiikkaan ja ryhtymään pääministeriksi, etsittiin ennen kaikkea lujahermoista miestä. Talousmies Ryti oli kylmäverisen rationalistin peruskuva ja siksi mitä sopivin johtaja tiukkoihin paikkoihin.

Viime vuosina tämä kuva on muuttunut. On selvinnyt, että Rytin puolison Gerdan syvä uskonnollisuus ilmeni myös niin, että hän käänsi ja toimitti okkultistisia ja spiritistisiä kirjoja suomeksi. Meediot sun muut rajatieteilijät vaikuttivat ilmeisesti myös Risto Rytiin. Kansakunnan kohtalonhetkien ratkaisuja ei ehkä tehtykään laskelmoiden vaan kovasti epävarmempien seikkojen vaikutuksesta.

Nummi pukee tämän sanoiksi puhumalla ’henkisyydestä’, mikä on kaunis ja kohtelias muotoilu. Vaikka irrationalistisen rajatiedon pölpöttäjille ei allekirjoittaneelta ymmärrystä riitä, niin ainakin tämän puolen esiin nostaminen luo rehellistä kuvaa ihmisestä, sekä Gerdasta että Ristosta. Jokainen on heikko ja epävarma, tiukoissa paikoissa järjen ote minästä lipsuu.

Nummella on ollut käytössään Rytien kirjeenvaihtoa, mikä on tuonut tekstiin henkilökohtaiset painotukset onnistuneesti mukaan. Kun yksityinen ja yleinen lomittuvat ja aihetta lähestytään taiteen keinoin, syntyy paljon todempi kuva kuin valtavirtahistoriankirjoituksen suurmieskirjoista voi koskaan saada. Balladi tuomitusta presidentistä päättyy kuvaan vankilasta armahdetun Rytin viimeiseltä elinvuodelta puolison ja lastenlasten kanssa. ”Jokainen on joskus vapaa, joskus vanki.”

Dela artikeln: