Koiranpää (Hundehoved)

Tanskalaisen Morten Ramslandin Koiranpään alkutilanne liittyy maailmanpolitiikkaan. Päähenkilö on toisen maailmansodan melskeessä joutunut Saksaan keskitysleirille, ja alku kuvaa hänen pakenemistaan. Askild pääsee takaisin Norjaan kreivi Bernadotten avustusoperaation turvin. Entisensä mies ei ole – eikä hän ole ollut aivan tavallinen alkujaankaan. Kotiin päästyään Askild onnistuu saamaan vaimokseen pitkäaikaisen kaukorakkautensa Bjørkin. Hulvaton, hauska, tragikoominen ja vauhdikas kolmen sukupolven tarina voi alkaa.

Askild tekee useimmat asiat oudosti eikä aina vallitsevien lakien mukaan. Tästä johtuen perhe siirtyy paikkakunnalta toiselle ja Norjasta Tanskaan. Kukaan ei oikein kiinnity minnekään. Kaikki ovat juurettomia. Moninkertaiseksi isoäidiksi ehtinyt Bjørk haaveilee ja suunnittelee matkustavansa vielä Bergeniin, mutta päiväuneksi matka jää.

Myös karkaaminen on yleistä ja ylisukupolvista. Karataan milloin merille, milloin metsään. Kirjan kertoja, Asildin pojanpoika, lähtee taideopintoihin Amsterdamiin ja palaa Tanskaan, kun isoäiti on kuolemassa. Hän etsii suvun ja omia juuriaan ja yrittää täyttää aukkopaikkoja isoäidin kertomuksilla.

Koiranpään antisankareiden tarinat ovat tragikoomisia ja surullisia. Usein he tekevät vääriä valintoja tai valitsevat kehnoista vaihtoehdoista ehkä kehnoimman. Ramsland onnistuu kuitenkin kertomaan risteilevät tarinat sympaattisesti, ja vauhdikkaita käänteitä riittää. Pahojakin Koiranpään sukutarinan henkilöt joskus ovat, etenkin Askild. Tällöinkin kirjailijan ymmärtävä huumori henkilöitään kohtaan estää pahan maun. Aina elämä ei tahdo sujua, kun viina maistuu ja polkupyörätkin houkuttavat ja kun tietää, että pojalla on sängyn alla käyväksi rahaksi ja siis myös alkoholiksi muutettavia arvokkaita vanhoja rahoja.

Kun maagisen realismin genressä liikutaan, kaikkia yksityiskohtia ei maalata tarkasti vaan suurin vedoin kuten Askild kubistisessa kuvataiteessaan. Kuvan tekeminen auttaa elämässä eteenpäin. Askild maalaa tauluja, seuraava sukupolvi raapustaa kuviaan keittiön kaappien sisustoihin ja lattioihin, kolmas – kertoja – pyrkii ammattitaiteilijaksi.

Genren mukaan sukutarinat liikkuvat vapaasti ajassa. Tässä Koiranpää ja Benjamin Kivi muistuttavat toisiaan. Sadan vuoden yksinäisyyden tapaan henkilöt ja sukupolvet vaihtuvat tiuhaan, ja samantapaiset kohtalot toistuvat, vaikkei Koiranpää Garzía Márquezin mestariteoksen tapaan sisälläkään peilikuvakertomuksia. Alkuvaiheessa voi olla vaikea pysyä Koirnapään henkilögalleriassa ja kaikissa mutkissa mukana. Suosittelen rentoa ja ennakkoluulotonta otetta. Kyllä eri tarinat, henkilöt ja sukupolvet jäsentyvät sen verran kuin edes on tarpeen.

Vaikka Koiranpään ominaislaatu on maaginen realismi, kertojan osalta romaani on oikeastaan teemoiltaan ja käsittelytavaltaan hyvinkin moderni. Juurettomuus ja juurien etsintä, irrallisuus, myöhäinen aikuistuminen ja omasta elämästään vastuun ottamisen vaikeus rinnastuvat moniin nykyajan romaaneihin.

Kritiikin ikävää kierrätystä

Koiranpäässä on rutkasti elämän surkuhupaisuutta. En kuitenkaan lukenut negatiivista surkimuksista kuten kriitikko Pentti Pesä, vaikka menestystarinoita romaanissa ei olekaan. Nykyisessä kritiikin valitettavan kierrätyksen maailmassa Pesän juttu on julkaistu sanasta sanaan samana ainakin Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa. Ainoastaan kritiikin palstatila ei vähene. Lehtiketjutusten tähden kirjat saavat yhä vähemmän kritiikkiä. Edes vähäinen palstatila ei kerro karua todellisuutta, kun samat kritiikit toistuvat eri lehdissä. Erityisen ikävältä tilanne tuntuu, kun korkeatasoinen romaani saa useamman kuin yhden maakunnan alueella negatiivisen kritiikin. Onneksi Karjalaisen Sirpa Sutinen on lukenut samaa kerronnan riemua kuin minäkin. Toivottavasti savolaiset lukevat myös naapurimaakunnan aviisia.

Hulvaton Koiranpää on Ramslandin (s. 1971) läpimurtoteos. Se ilmestyi Tanskassa vuonna 2005 ja sai kiittävät arviot ja suuren määrän lukijoita ja muutamia palkintojakin. Ramsland on debytoinut 1993 runokokoelmalla, sittemmin häneltä on ilmestynyt romaani ja useita lastenkirjoja. Hänen sukujuurensa ovat Bergenissä, joten Norjan ja Tanskan väliset asiat ovat luonnikkaasti tuttuja. Myös Ramslandin taidehistorian opinnot lienevät olleet hyvänä tukena, kun kuvan tekeminen monien muiden asioiden ohella siirtyy Koiranpään käänteissä sukupolvelta toiselle.