Kielillä puhumisen taito

R-kirjain, harmittomalta vaikuttava, harva edes kiinnittää siihen erityisemmin huomiota. Ehkä siksi en ole suuremmin tullut ajatelleeksi, miten invalidisoiva tuo yksi kirjain voi olla. Nelli Hietala (s.1981) kirjoittaa nuoren ärrävikaisen naisen tarinan. Puheviasta ikänsä kärsinyt Sara on elämän kolhujen myötä oppinut välttelemään koko kirjainta. Samalla hän on oppinut välttelemään suuria sanoja ja tunteita.

Sara lähtee Dubliniin asti karkuun suomen kielen r-kirjainta.

Sara lähtee Dubliniin asti karkuun suomen kielen r-kirjainta. Englanniksi ärrä on pehmeämpi, puhevikaa ei edes huomaa. Lähdön tavoite on jotain aivan muuta, kuin muiden nuorten kielitaidon karttumisen vuoksi matkustavien: ”Minä halusin maahan, jossa oli mahdollisimman vähän suomalaisia. Sillä tavalla tein valintani.” (s. 33)

Dublinissa Sara tapaa Celinen, kauniin ranskattaren, johon jokainen, myös Sara, ihastuu. Celine on satumaisen kaunis; Celine ei häpeile säräyttää kaunista ranskalaista ärräänsä. Jouluinen automatka ei kuitenkaan pääty Saran toivomalla tavalla, ja viiden vuoden päästä hän palaa etsimään ihastustaan Dublinista saakka.

Kasvutarinaa ja tyttörakkautta

Teos liikkuu kahdessa eri aikatasossa. Toisessa ollaan Dublinin joulussa roadtripillä ja toisessa viiden vuoden päässä nykyhetkessä. Aikatasot rakentavat hiljalleen lukijalle kuvaa siitä, mitä viisi vuotta sitten tapahtui, ja miksi Sara palaa jälleen Dubliniin.  Aikatasot rakentavat myös kiinnostavan kontrastin nuoren naisen identiteetin kypsymisestä. Menneisyyden Sara on epävarma, jatkuvasti sanomisiaan punnitseva ja omia tunteitaan pelkäävä. Nykyhetken Sara on kypsä, omaa identiteettiään pohtiva ja tunteensa tunnustava.

Kielillä puhumisen taito on rakkasutarina ja kasvutarina. Kuitenkin Saran ja Celinen suhde tuntuu vähän valjulta, vaikka siitä Rakkautena isolla ärrällä puhutaankin. Koko teoksen läpi viritelty suhde tuntuu lässähtävän alkutekijöihinsä ja jäävän vain teoksen kehykseksi, vaikka ei ihan perinteinen heterorakkaus olekaan kyseessä. Ehkä juuri siksi se jää vähän päälle liimatun tuntuiseksi. Homoseksuaalisuus itsessään kun ei tee rakkauskertomuksesta mitenkään jännittävämpää.

Kirjainten leikkiä

Kielillä puhumisen taito on Hietalan neljäs aikuisten romaani, joiden lisäksi on julkaistu myös yksi nuortenkirja. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja informaatiotutkimusta ja kerännyt kunnioitettavan määrän kirjallisuuspalkintoehdokkuuksia. Tasokas kieli näkyy myös Kielillä puhumisen taidossa.

Hietala leikittelee kirjaimilla myös konkreettisesti. Liikennetaulun ohjeet pomppaavat kirjan sivulta luoden mielikuvan todellisesta liikennetaulusta. Valotaulujen pikaruokalat nousevat esiin erilaisilla fonteillaan. Hietala pelaa kirjasinmerkeillä ja käyttää kirjaimia lähes kuvamaisesti. Etenkin r-kirjain saa erilaisia ääntämismuotoja. Tämä tukee mukavasti kielen ja sanojen painotuksia. Lukiessa huomaan useaan otteeseen jääväni maistelemaan ja toistelemaan eri r-kirjaimia.

”Valoisa ilme leviää hitaasti Celinen kasvoille ja hän lähtee haʁppomaan miehiä kohti. With her it´s like that. My r is out of control.” (s. 53)

Kieli ja valta

Teoksen minäkertojana toimii Sara itse. Fonttien ja kirjainkokojen lisäksi teos leikittelee kertomuksellisuudellaan. Minäkertoja puhuttelee lukijaa suoraan. Tämä ravistelee mukavasti lukijaa aina välillä, varmistaa että lukija on vielä kuulolla. Lukijan puhuttelu ei kuitenkaan ole täysin linjassa läpi teoksen, ja ehkä tämä myös tekee rakkauskertomuksesta vähäpätöisen tuntuisen. Jää tunne, että todellisuudessa teoksessa ei ole laisinkaan kyse Saran ja Celinen suhteesta, vaan lukijaa herätellään ihan jonkun muun asian äärelle.

Kielillä puhumisen taito on pohjimmiltaan, kerrostensa alla kertomus kielestä ja sen vallasta.

”Ehkä puhevikani vuoksi kielestä oli tullut minulle liian suurta. Joihinkin suomen sanoihin oli välttelyni myötä asettunut tarunhohtoisia merkityksiä, joita kunnioitin, kammosin ja janosin. Sanat olivat täynnä tabuja, joita en koskaan rikkonut, joita en edes yrittänyt käyttää omiin tarkoituksiini. Olin varma, että ihmiset tunsivat enemmän kuin minä, kun he puhuivat sellaisilla mahdottomilla, valtavilla käsitteillä kuin rakkaus.” (s. 35)

Kielillä puhumisen taito on pohjimmiltaan, kerrostensa alla kertomus kielestä ja sen vallasta.  Sara peilaa itseään ja identiteettiään täysin kielen kautta. Miten suuri merkitys kielellä onkaan ja miten puhevika voi invalidisoida ihmisen siinä missä puuttuva raajakin. Teoksen nimi, Kielillä puhumisen taito, saa kiehtovia ulottuvuuksia, kun sitä peilaa kielen ja vallan asetelmaan.

Puhevika pakottaa Saran muodostamaan minäkuvansa kieleen ja kirjaimiin. Tämä luo kutkuttavan pohjan kielen ja vallan suhteen pohtimiselle, ja se on ehdottomasti teoksen parasta antia. Sitä jäi myös kaipaamaan enemmän. “Se, mitä verrataan, muuttuu, mutta vertaaminen pysyy.” (s.105)