Ylistetty olkoon

Ensin kirjoitetaan runoja, sitten ruvetaan prosaistiksi. Tämä taitaa olla pääsääntö, josta löytyy muutama poikkeus. Luettuani romaanikirjailijana tunnetun Markku Pääskysen tulkinnat kreikkalaisen Odysseus Elytisin runoelmasta To Áksion estí toivon, että hän tekisi isomman poikkeuksen ja ryhtyisi joskus runolle.

Toisaalta, elääkö prosaistinkaan lause, jos siinä ei ole mukana runoilijan vikaa. Ainakin hänelle lienee hyväksi lukea nykyrunoutta. Näin todisti jopa viimeisten aikojen tunnetuin työläiskirjailija Arto Salminen, vaikka hänen kuvaamansa rahvaan runouden merkit löytyvät runoista, joihin voidaan viitata vain Kari Tapion tai jonkun muun rokkarin riimittelyjen kautta.

Pääskysen esipuheesta ei selviä, miksi hän suomensi juuri Elytisin runoelman. Esipuheessa, kuten juonettomaksi kehutuissa romaaneissaan, Pääskynen ei selitä tulkintojaan, vaan siirtää vastuun lukijalle:

”Paljon en ole halunnut avata runojen viittauksia, sillä lukijalla on kaikki keinot selvittää häntä askarruttavat epäselvät kohdat tai tuntemattomat nimet. Myös tulkinnat olen jättänyt lukijalle. Ingemar Rhedin muuten kertoo, miten hankalaa on kääntää Elytistä ja saada mahdollisimman monet nyanssit ruotsiksi. Hän sanoo tulkinneensa teoksen ruotsiksi, ei kääntäneensä. Tulkitsemista kääntäminen kaiketi on, mutta niin on kirjoittaminenkin.”

Rhedinin Axion Estin (1979) lisäksi Pääskynen on verrannut tulkintaansa Jeffrey Carsonin ja Nikos Sarrisin englanniksi kääntämään Elytisin koottujen runojen laitokseen (1997/2004) ja sen selityksiin, joista osa on mukana runoelman Ylistetty olkoon lopussa. Suomennosta nykykreikkaa vasten on tarkastellut Martti Leiwo, mutta Pääskysen oma kreikan puhe-, luku- tai kirjoitustaito jätetään esipuheessa tulkitsijan varaan. Takakannessa todistetaan kyllä, että ”runoelman nykykreikasta suomentanut Markku Pääskynen on helsinkiläinen kustannustoimittaja ja viisi teosta julkaissut kirjailija”.

Nobelistien sukupolvi

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kreikan kansallisrunoilijaksi nousi parnassolainen symbolisti Kostis Palamis (1859–1943), mutta Kreikan ulkopuolella tunnetummaksi tulivat pessimistisemmän dekadentin Kostas Kariotakisin (1896–1928) seuraajat. Kariotakisin surrealismilla hedelmöitetyt vaikutteet synnyttivät sen 1930-luvun runoilijoiden sukupolven, joka nosti kreikkalaisen runouden maailman huipulle. Kun Kariotakisin ampui itsensä, Odysseys Elytis oli 17, Giannis Ritsos 19, Nikos Engonopulos 21 ja Giorgos Seferis 28. Seferis sai Nobel-palkinnon vuonna 1963 ja Elytis vuonna 1979.

Elytisin (1911–1996) ensimmäiset runot julkaistiin 1935. Samana vuonna ilmestyi Kreikan ensimmäinen puhtaasti surrealistinen kokoelma Elytisin ystävältä Andreas Embeirikokselta. Vielä Nikos Engonopulosin esikoiskokoelma 1938 ehti aiheuttaa ”surrealistisen skandaalin”, ennen kuin Elytisin oma esikoinen Suuntautumisia julkaistiin 1939. Esikoisen rönsyilevää, muun muassa Paul Eluardilta vaikutteita saanutta vapaata assosiointia selkiyttävät tiukat muotoperiaatteet, joista kertoo myös Elytisin neljäs kokoelma Ylistetty olkoon, 1959.

Runokokoelman sijasta Ylistetty olkoon on kokonaisempi runoelma, jonka maailma syntyy vapaamittaisessa Genesis-osassa. Synnytysosaston 16 sivua alkavat sanoilla ”Alussa valo Ja ensimmäinen hetki” ja päättyvät säkeisiin:

”TÄMÄ siis olen minä /
ja maailma, pieni suuri!”

Ensiosasto on ensilukemalla täynnä outoja, arvoituksellisia sanoja ja kuvia, mutta kerratessa Genesiksen vapaus huljuttaa mieltä pitempään kuin toisen osaston perinteisemmät kärsimykset. Varsinkin lukukappaleiksi nimetyt proosapalat tahtovat jäädä kesken jo toisella lukukerralla.

Toinen, 54-sivuinen osa Kärsimykset rakentuu 18 psalmista ja 12 oodista, jotka jakaa osiin kuusi proosakappaletta. Ensimmäinen Psalmi alkaa Edmund Keeleyn ja George Savvidisin The Axion Estin (1974) käännöksessä näin:

”Here then am I
created for the young Korai and the Aegean islands,
lover of the deer’s leaping,
initiate in the Mystery of olive leaves,
sun-drinker and locust-killer.
Here am I, face to face
with the black shirts of the ruthless
and of the years’ empty belly that aborted
its own children, in heat!”

Pääskysen tulkinnassa naista esittävää Korai/Kore-patsasta ei näy. Ehkä hyvä niin, koska sana Κòpeς olisi pitänyt lisätä selitysoastoon; muinaiskreikassa kore tarkoittaa kuitenkin neitoa, joka on melkein sama kuin nuori tyttö.

”Katso, täällä minä,
luotu nuoria tyttöjä ja Aigeianmeren saaria varten;
metsäkauriiden hypähdysten rakastaja
oliivinlehden mysteereihin vihkiytynyt;
auringonjuoja ja heinäsirkantappaja.
Katso, minä olen vastassa
säälimättömien mustia paitoja
vuosien tyhjä vatsa kouristuneena,
lähdettämässä lapsiaan!”

Toisestakin Psalmista otan malliksi alun, koska siinä runoilijan paradoksi kukkii ja kuivuu yksityisesti ja kuvaa yleisemmin runoelman minää, joka on samalla Elytis että kreikkalaiset auringossa kylpevän menneisyytensä kanssa:

”Minulle annettiin kreikan kieli /
Köyhä talo Homeroksen rannoilla /
Ainut huoleni minun kieleni Homeroksen rannoilla. /
Siellä pagellit ja ahvenet /
tuulenpuremat teonsanat /
vihreät virran taivaansinessä”

Minulle nuo Psalmin säkeet kävisivät ylistyslaulusta, mutta Elytiksen oodiksi nimeämä ”Oodi 3” alkaa ja päättyy yhtä uhmakkasti kuin V. A. Koskenniemen elegia vuodelta 1917 ”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin”:

”Yksin hallitsin * murhettani /
Yksin asutin * hylätyn toukokuun /
Yksin näännyin * tuoksuihin /
pelloilla * talvipäivänseisauksen aikaan /
Ruokin kukat keltaisella * paimensin kukkulat /
Ammuin autiutta * punaisella! / – –  /
Vehnän jonka ilmoitin * niitin yksin!”

Tämä *-merkki mallaa tässä viisiterälehtistä kukkaa, jolta se näyttää suomenkielisessä runoelmassa. Kukka tai ei, silmää ja mieltä hivelevä keksintö joka tapauksessa.

Toista Kärsimykset-osastoa rytmittävissä proosa- eli lukukappaleissa, joista oli puhetta aiemmin, kerrotaan tylyistä sotakohtaloista: marssista eturintamalle, sota-ajan muulinajajista, suuresta maanpaosta, joka päättyy teloitukseen, joutomaasta, jossa Lefteristä ammutaan suoraan oikeaan korvaan, lammaspihan Pahasta ja lopuksi profetoidaan koston sekä kylvön jatkumisesta sadoista vuosisatoihin. Elytis itse osallistui toiseen maailmansotaan Albanian rintamalla.

Runoelman kolmas osa on kolmiosainen ja suomennettuna 14-sivuinen. Ylistys-osasto alkaa sanoilla, jotka palauttavat sen runoelman alkuun: ”Ylistetty olkoon valo”. Teos päättyy Genesiksessä toistuviin sanoihin säkeessä:

”ja Iankaikkisesti maailma pieni, Suuri!”

Pääskysen ja Rhedinin mitattomat tulkinnat

Pääskysen kirjoituksesta otan vielä pienen esimerkin kolmiosaisen runoelman ensimmäisestä osastosta Genesis:

”Tyttäret kauniina ja alastomina ja sileinä kuin rantakivet /
vähän mustaa reisitaipeissaan /
ja paljon ja runsaasti heidän olkapäillään //
Jotkut seisoivat puhaltamassa Kotiloon /
toiset kirjoittamassa liidulla /
outoja, arvoituksellisia sanoja //
UNNIT, REMI, ARIMNA /
RINKOAU, LEVAISUSKUO, YELTIS //
lintujen ja hyasinttien pikkuääniä /
tai muita heinäkuun sanoja”

Ingemar Rhedinin tulkinta samoista säkeistä:

”Flickorna vackra och jämna som kiselstenar /
med skymten av svart vid lårens delta /
och det nakna längs skuldrorna frikostlig flödande //
några stående som blåste i Snäckan /
andra som med krita skrev /
sällsamma ord, gåtfulla: //
ROES, ALATHAS, ARIMNA /
OLIIS, AISANTHA, YELTIS //
små röster från fåglar och hyacinter /
eller andra ord från Juli”

Pääskysen ja Rhedinin käännökset ovat sen verran erilaisia, että olisi hyvä tuntea alkuteksti. Onko siinä todella niin monta ja-sanaa kuin Pääskynen tulkitsee, mikä tekee esimerkiksi ensisäkeestä proosamaisemman kuin Rhedinillä.

Jos Pääskynen ”jakuttelee” ensisäkeessään, niin yhtä ”sommittelulta” vaikuttavat Rhedinin toisen säkeistön som-vertaukset. Entä tyttärien arvoitukselliset sanat, joista Marina ja Elytis ovat samoja, mutta Pääskysen Tunnit, Meri, Aurinko ja Kuolevaisuus ovat ruotsiksi jotain muuta.

Yksityinen esimerkki kertonee jokaiselle yleisemmän kääntämisen vaikeuden, johon kierroksia lisää Elytisin käyttämä mitallisuus. Niin Pääskynen kuin Rhedin eivät ole pyrkineet noudattamaan Elytisin mittaa ja riimiä, mutta mitallisen rytmin tanssittava vaikutus kaikuu Pääskysen kolmannen Ylistys-osaston nelisäkeissä:

”Ylistetty olkoon puinen pöytä /
valkea viini josa auringon pilkku /
veden liekit katossa /
vehka jonka nurkasssa vartioi / – – /

Ylistetty olkoon auringon lämpö joka hautoo /
kauniita kiviä sillan alla /
vihreät kärpäset lasten paskoissa /
meri joka loputtomasti kiehuu”

Kreikkalaista runoutta suomeksi

WSOY:n ja Nuoren Voiman Liiton julkaisusarjassa Maailman runo Elytisin runoelma sopii hyvin jatkoksi virolaisen Hasso Krullin runoelmalle Meter ja Demeter, joka alkaa maailman synnyttämisestä ja juhlii elämän monimuotoisuutta yhtä estottomasti kuin Ylistettu olkoon. Molemmille teoksille sopisivat motoksi Elytisin alku- ja loppusanat ”maailma pieni, suuri!”.

Hyvä jatko Elytisin runoelma on myös Nihel Intreritin sarjalle, jossa julkaistiin ensimmäisiä suoraan kreikasta tehtyjä käännöksiä. Aapo Junkolan suomentamien Konstantinos Kafavisin runojen jälkeen Reija Tannisen valikoima Kostas Kariotakisin runoudesta (Ihmisen ja asioiden kipu, 1996) oli vasta toinen kreikasta suomennettu yhden runoilijan tuotantoa valottava runokokoelma.

Seuraavaksi ilmestyneeseen Tannisen ja Matti Leiwon toimittamaan nykykreikkalaisen runouden antologiaan Kourallinen valoa, 1997, Elytisin runoja käänsi runoilija Annukka Peura. Marja Suomisen valikoima Giannis Ritsosilta Valoon tuuleen julkaistiin 1998 ja Tannisen suomentama Nikolas Engonopulosin Lintujen paluu, 2000.

Antologiaan Kouralliseen valoa Jyrki Rinnemaa ja Sampo Vesterinen käänsivät Giorgos Seferisin (1900-1971) runoja, mutta milloin ja keneltä saamme suomeksi kokonaisen teoksen Kreikan ensimmäiselta runonobelistilta. Eeva-Liisa Mannerin suomentamia Seferisin runoja löytyy kokoelmasta Niin vaihtuvat vuoden ajat (1964) ja valikoimasta Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa (1976).