Alaiset

Alaiset lähestyy vieraalle planeetalle sijoittuvaa tieteiskertomusta runoilijan ottein ja kokemuksellisuuden kuvaamisen kautta. Identiteettikysymyksillä leikitään ilman lopullisia vastauksia.

Kaukana avaruudessa yksinäinen avaruusalus kiertää vierasta planeettaa, jolta on löytynyt outoja esineitä. Jännitteet miehistön sisällä kasvavat. Vaikuttaako tutulta? Lähtökohta tanskalaisen Olga Ravnin ensimmäiselle tieteistarinalle Alaiset: 2100-luvun työpaikkaromaani (2018, De ansatte, suom. Sanna Manninen, 2022) on melko perinteinen.

Lukuisat tieteiskertomukset hyödyntävät samankaltaista asetelmaa. Tähän runoilijana tunnetuksi tulleen Olga Ravnin teoksen perinteisyys oikeastaan loppuukin. Alaiset  ei edusta kaikkein tyypillisintä, juonivetoista lajityyppiproosaa. Tekstistä voi aistia Ravnin taustan lyriikan kirjoittajana. Teos rakentuu tavalla, joka voi luoda mielleyhtymiä runon keinoihin tai ihanteisiin. Tämä näkyy teoksen rakenteen ohella sen tavassa käsitellä teemoja.

Kun proosatekstistä käytetään adjektiivia ”runollinen”, usein viitataan kerrontaan, jossa kielen tasolla hyödynnetään paljon lyriikan keinoja. Alaisten kieli on pääosin selkeää proosakerrontaa, mutta useat luvut rakentuvat runokuvan kaltaisesti rajatun tilanteen tai hetken kuvailulle. Kokonaisuuden rakenne on myös sangen fragmentaarinen eikä teoksesta ole esimerkiksi mahdollista nimetä päähenkilöä.

Työn mieli

Alaiset koostuu yhteensä 179:stä todistajanlausunnoksi nimetystä luvusta, joiden jälkeen seuraa vielä muutama lisäys. Lyhyet, pisimmillään kaksi sivua pitkät luvut tai lausunnot, on kirjoitettu kaikki yksikön ensimmäisessä persoonassa. Näissä lausunnoissa nimettömät kertojat kertovat huomioistaan, kokemuksistaan ja työstään aluksella.

Teoksen alaotsikko on ”2100-luvun työpaikkaromaani”. Se saattaa herättää odotuksia jonkinlaisesta dystooppisesta tulevaisuuden elämän, työn ja valtahierarkioiden käsittelystä. Vaikka alaotsikkoa voi pitää myös ironisena, osin nämä odotukset pitävät paikkansa. Nimettömän, pelkästään järjestysluvun mukaan nimetyn 6000. avaruusaluksen miehistön identiteettiä pitkälti määrittää heidän työnsä, joka ei kuitenkaan tunnu tarjoavan riittävästi sisältöä elämään. Sen verran merkityksettömältä osa tehtävistä tuntuu.

Avaruusaluksen miehistön merkittävin työtehtävä on tutkia vieraalla planeetalla sijaitsevaa Uuslöydöksi kutsuttua kohdetta ja sieltä löytyneitä esineitä. Esineet ovat hyvin monimuotoisia ja rikkovat perinteisiä luokitteluja. Toisin sanoen niiden taksonomia on sangen outo. Vaikka niitä kutsutaan esineiksi, niillä on myös elollisiin olentoihin liittyviä piirteitä.

Perustavanlaatuista outoutta

Idea avaruudessa kohdatuista oudoista asioista on tietenkin tieteiskirjallisuudessa yleinen. Asetelma voi tuottaa mielleyhtymiä vaikkapa Stanislaw Lemin klassikkoon Solaris (1961, suom. Matti Kannosto, 1973).

Myös siinä miehistö kohtaa outoja asioita vieraan planeetan läheisyydessä. Puolalaiskirjailijan teoksessa vieras planeetta saa aikaan eräänlaisia muistojen ruumiillistumia, jotka rikkovat miehistön jäsenten käsityksiä todellisuuden luonteesta. Vierasta on vaikea ymmärtää perinteisillä ajattelukehikoilla, mikä aiheuttaa pelkoa ja hämmennystä.

Ravnin teoksen esineet ovat kuitenkin vieläkin oudompia ja monimuotoisempia. Miehistö yrittää ottaa haltuun esineiden vierautta antamalla niille erilaisia lempinimiä, kuten ”timanttimuna”, ”koira” tai ”puolialaston papu”. Esineiden ominaisuuksia kuvaavilla ja ymmärrettävillä nimillä pyritään hälventämään esineiden perustavanlaatuista outoutta.

Esimerkiksi todistajanlausunto 057:ssä kuvataan erästä kohdetta tavalla, joka yhdistelee elementtejä erilaisista, ristiriitaisilta tuntuvista kategorioista: ”Yksi esineistä on pienen koiran kokoinen ja kiiltävä kuin toisesta maailmasta tullut toukka, mutta myös kuin talismaani, jota pidin lapsena kaulaketjussa ja jonka panin suuhuni ja imin” (s. 54).

Osalla esineiksi kutsutuista kohteista on kuvausten perusteella myös olentomaisia piirteitä:

Siitä isosta tuntuu kuuluvan hyminää […] eikö se iso ole naispuolinen? Sinisistä ja hopeisista säikeistä punotut pitkät köydet pitävät häntä ylhäällä vasikanvärisissä valjaissa, joissa on selvästi erottuvat valkoiset ompeleet. […] Hänen vatsastaan työntyy pitkä vaaleanpunainen…niin, miksi sitä sanoisi, rihmamainen kasvipistokas? Sen puhdistaminen kestää pitempään kuin muiden. […] Eräänä päivänä hän oli muninut. (s. 9.)

Vaikka esineet eivät varsinaisesti kommunikoi – ainakaan missään perinteisessä mielessä – ne herättävät miehistön jäsenissä erilaisia tunteita. Eräs toistuva piirre on tuoksujen mainitseminen kokemusten yhteydessä. Lausunnossa 027 todistaja päätyy tulokseen, että esineihin on mahdollista saada yhteys tuoksujen kautta.

Esineiden perimmäinen luonne pysyy arvoituksellisena. Yhdenkään kertojan näkökulma ei nouse määrääväksi, vaan esineet koetaan usean miehistön jäsenen näkökulman kautta. Tätä kautta kokemuksellisuus itsessään vaikuttaa nousevan yhdeksi teoksen temaattisista akseleista.

Miehistön jäsenet tekevät toisistaan poikkeavia havaintoja, joilla tuntuu olevan kovin vähän tekemistä vaikkapa tieteellisen tiedonhankinnan kanssa. Selän kääntäminen tieteelliselle selittämiselle ei sinällään ole ainutlaatuinen piirre tieteiskirjallisuudessa, vaikka kehittynyt teknologia on tieteiskirjallisuuden keskeinen aihe. Alaisissa objektiivista tietoa tärkeämpään rooliin nousevat subjektiiviset tunteet ja aistimukset yksilöitä ohjaavina.

Ravn koskettelee aiheita runoilijan varovaisuudella.

Identiteetin hämäryys

Kokemuksellisuuden korostamisen lisäksi Alaisissa nousee esille identiteettiin liittyvät aiheet tai kehitelmät. Tämä näkyy paitsi vieraiden esineiden määrittelemättömässä monimuotoisuudessa, myös aluksen miehistössä. Henkilökunta koostuu kahdenlaisista olennoista. Toiset ovat perinteiseen tapaan syntyneitä ihmisiä ja muut taas keinotekoisesti luotuja, ihmisenkaltaisia olentoja.

Todistajanlausuntojen valossa ihmiset ja ihmisenkaltaiset muistuttavat kovasti toisiaan. Tietoisuus miehistön jakautumisesta kahteen eri luokkaan saa yksittäiset jäsenet pohtimaan omaa minuuttaan suhteessa toiseen luokkaan. Eri ryhmien kokemusmaailmaa määrittää esimerkiksi se, että toisen ryhmän jäsenet kuolevat ja toisen eivät. Ryhmien välillä on myös jännitteitä, vaikka he työskentelevät yhdessä ja yksilöiden välillä on myös romanttisia suhteita.

Yksittäisten kertojien identiteettien hämäryys on sen verran harkittu kerronnallinen ratkaisu, että se saa temaattista ulottuvuutta. Romaanin edetessä eri todistajanlausuntojen välillä voi hahmottaa joitakin yhtäläisyyksiä, mutta kertojien tarkkaa ikää, sukupuolta tai lajia ei tuoda suoraan ilmi. Ratkaisu saa osaltaan kiinnittämään huomiota kunkin yksilön merkityksellisinä pitämään asioihin. Ne taas määrittävät heidän identiteettiään.

Runoilijan otteella

Tematiikkansa puolesta Alaiset on kiinni tässä ajassa. Ajallemme on tyypillistä pyrkimys korostaa kokemuksellisuuden merkitystä oman identiteetin määrittelyssä. Esimerkiksi biologia ei täysin määrää sukupuolta, vaan ihminen voi kokea toisin. Subjektiivinen kokemus voi kohdata myös muiden ihmisten vastustusta ja aiheuttaa siten ristiriitoja.

Alaisissa tematiikka nousee esille melko vihjailevasti tai tulkinnanvaraisesti, koska asian käsittelyä ei ole ripustettu yhden päähenkilön kokemuksiin perustuvan juonen varaan. Voisi sanoa, että Ravn koskettelee aiheita runoilijan varovaisuudella.

Lyriikassa on usein eduksi välttää asioiden ilmaisemista turhan suoraan. Toisin sanoen monimerkityksellisyys ja tulkinnanvaraisuus voivat olla hyvän lyriikan piirteitä, koska ne jättävät tilaa lukijan omalle kokemukselle. Alaiset on runoilijan mentaliteetilla sommiteltu tieteiskertomus, jossa teeman kohtaaminen vaatii lukijalta samankaltaista asennetta.

Teos kieppuu identiteetin ja kokemuksellisuuden tarkastelun ympärillä, mutta kysymykset eivät saa vastausta yksiselitteisillä väitelauseilla. Tarinaa voisi toki kritisoida siitä, että teemojen kehittely jää puolitiehen ja kysymykset vastausta vaille, mutta tämä edellyttäisi ikään kuin proosallisempaa suhtautumistapaa Ravnin tekstiin.

Kummalle kannalle sitten kallistuukin, Alaiset on jo muotonsa puolesta mielenkiintoinen lisä lajityyppiin. Kokenut Sanna Manninen on kääntänyt tanskankielisen alkuteoksen sujuvalle suomelle.

Lisätty 21.1.2023 epähuomiossa poisjäänyt tekstin otsikko.