Hemingwayn naiset

Outi Almin aiemmissa teoksissa on esiintynyt vetäytyviä, jopa hieman saamattomia naisia. Hemingwayn naisten toinen päähenkilö käy teoksen kuluessa tasa-arvon ja naistietoisuuden tuhdin peruskurssin tutustuessaan erikoisen elämän eläneeseen tarmonaiseen. Kurssinsa hän suorittaa ainakin hyvin tiedoin.

Hemingwayn naiset etenee suurelta osin kahden päähenkilönsä vuoropuheluna sekä heidän elämänsä takaumina. Kaisa on yli 80-vuotias, epäsovinnainen, itsellinen ja itsevarma nainen, jolla on ikäisekseen monin tavoin poikkeuksellinen ja kansainvälinen ura takanaan. Iäkkäänä hän on palannut kotimaahansa. Maija on vähän yli viisikymppinen kirjastonhoitaja, eronnut ja hylätyksi itsensä tunteva haahuilija, jonka kiltteyttä ja sopeutuvuutta käytetään hyväksi.

Molempien kirjahyllyissä on lukuisia Ernst Hemingwayn teoksia, molemmat tuntevat hemingwaynsa niin hyvin, että he voivat tilanteessa kuin tilanteessa keskustella romaanien henkilöistä kuin vanhoista tutuistaan. Maija on Hemingwayn ihailija. Kaisan siteet ovat toisenlaiset.

Kirjailija on monipuolisesti hemingwaynsä lukenut. Taustatyö on muutoinkin tehty perusteellisesti ja huolellisesti. Valitettavasti se näkyy muutoinkin kuin varmana otteena asiaan. On kiehtova ajatus rinnastaa muiden muassa Simone de Beauvoir ja Hemingway, jonka sopivuutta feminismin oppikurssin materiaaliksi ei voi ainakaan sovinnaiseksi ratkaisuksi moittia.

Jotta naisten tarina toimisi fiktion ehdoin, taustatyön olisi ehkä pitänyt vielä muhia ja muokkaantua tai taustatyöstä olisi pitänyt uskaltaa irrottaa otteensa ja antaa fiktion viedä. Nyt hyvää ideaa latistaa ajoittainen paperin maku.

Mikä on naisen asema?

Naiset tapaavat toisensa lähikaupassa, mistä Kaisa vie huononvointisen Maijan kotiinsa lepäämään. Naisten välille syntyy luottamus ja myös kiinnostus toisen elämänpiiriä kohtaan. Kohta jo alkavat pitkät keskustelut naisen asemasta, oman elämän hallinnan oikeudesta.

Kaisa on oppiäiti, joka ammentaa niin alan teorian klassikoista, kaunokirjallisuudesta ja kokonaisuuden kannalta onneksi myös oman elämänsä erikoisista vaiheista. Maija oppii tarinan edetessä niin teoreettisesti kuin käytännössäkin Kaisalta puoliensa pitämistä ja itseensä uskomista. Maijan osalta kyse on viisikymppisen kehitystarinasta kohti tervettä itsekkyyttä.

Alm rakentaa romaaninsa hyvin pitkälti dialogin varaan. Tässä hän jos ei nyt kompastu niin ainakin horjahtaa. Repliikit ovat pitkiä, kuin professorin yksityisluentoa, jonka suullisista tenteistä Maija selviää koko ajan tahtia parantaen. Turhan usein keskustelu ei ole aitojen ihmisten aitoa keskustelua. Tuntuu epäuskottavalta, että sattumalta toisiinsa törmänneet ihmiset alkaisivat välittömästi puhua teorioista. Vaikka keskustelun vielä hyväksyisikin sisällöllisesti uskottavaksi, se ei kaikin ajoin ole luontevaa puhetta.

Kirjailija olisi saanut sanomansa perille paremmin, jos rakenne ei perustuisi vahvasti dialogiin. Dialogia paremmin toimivia jaksoja ovat takaumat; molemmat naiset käyvät omaa elämäänsä läpi myös muistoina.

Vaikka naisten elämät ovat kulkeneet aivan eri reittejä, heillä molemmilla on takanaan muiden muassa lapsuuden pettymyksiä, joihin he hakevat selityksiä ja lohtuakin. Jos Outi Alm olisi rohjennut kirjoittaa Hemingwayn naisten nyt lähes pamfletinomaisen aineksen samalla kaunokirjallisella otteella kuin takaumatkin, tulos olisi varmaan ollut nautittavampi. Unien lähes kaavamainen sijoittelu antaa myös viitteitä siitä, että rakennetta olisi ollut vielä syytä miettiä.

Hemigwayn naiset pelastaa Hemingway, koska häneen ja hänen teoksiinsa sisältyy arvoitus. Onneksi arvoitus säilyy loppuun asti, koska se ratkaisu, mitä kirjailija Kaisan taholta vilauttaa, on liian uskomaton ollakseen totta. Asia jää vaivaamaan – sehän on usein hyvän kirjan merkki.