Metsäläiset

Päivi Alasalmen Metsäläiset kertoo nuoren parin maallemuutosta, joka on odotusta paremmasta maailmasta, samoin lapsen odotusta. Kun mukaan kiedotaan paljon sekä parin että ympäristön epäluuloja, ilkeyttä ja pahuutta, kirja päättyy ihmissusimyyttiä mukaellen surullisesti.

Enimmiltään Alasalmen Metsäläiset on Sallan, nuoren vaimon ja äidin, mielentilojen kuvausta. Sallalle maallemuutto on realistisempaa kuin toiselle puolisolle Ilkalle, joka paitsi luulee, että paha maailma jää 80 kilometrin päähän Tampereelle, myös käyttää maaseudun rauhaa omiin epäilyttäviinkin puuhiinsa. Salla yrittää päästä maaseutuyhteisön jäseneksi, löytää sosiaalisia siteitä uuteen ympäristöön. Ilkka haluaakin vain eristäytyä.

Maallemuuton käytännön hankaluuksista nuori pari tuntuu selviävän varsin helposti. Luonto kuvataan melko idealistisesti kauniina ja rauhoittavana. Luonnon karua kohtaloa sivutaan vain vähän. Myyttisen elementin Alasalmi kutoo kiinnostavasti luonnonkuvaukseen alusta lähtien. Maaseutuyhteisöstä kirjailija luo muualta tulevat ja kaiken vieraan karkottavan ja hengeltään kielteisen; pääosin se torjuu Sallan kontaktiyritykset.

Sallan kohtalo kietoutuu hyvin vähäisen elementin, vanhan Ladan, välityksellä kylällä eläneen virolaisen Lydian kohtaloon. Lydian kautta Alasalmi tuo juoneensa vanhan ihmissusimyytin. Myytti saa erikoiset ja kammottavatkin piirteet, kun siihen yhdistetään vanha tieto, jonka mukaan ihminen on ihmiselle susi. Alasalmen versiossa näin käy, kun ihmistä ensin riittävästi kiusataan ja nöyryytetään. Mukaan tulee myös koston ulottuvuus. Kohtuuttomalta tuntuu, että koston kohteeksi joutuvat myös täysin syyttömät.

Alasalmi on ottanut kirjan kaikkien lukujen alkuun fraktuuralla painetut sitaatit. Sallan ja Ilkan elämän kuvauksiin hän on liittänyt pääosin synkkiä vanhojen virsien säkeitä, Lydiasta kertoviin lukuihin puolestaan ihmiskohtaloa kuvaavien iskelmäklassikoiden säkeitä. Aluksi säkeet virittivät lukijaa odotuksin, kirjan edetessä niiden teho laimeni ja ne alkoivat tuntua liiankin synkiltä ja kohtalokkailta. Kieltämättä säkeet korostavat sitä Metsäläisten lähtökohtaa, että maailman pahuus on jo ennalta määrättyä, että nuoren naisen hyvään elämään pyrkiminen on tuomittu epäonnistumaan.

Alasalmen niukahko tyyli sopii Metsäläisiin. Etenkään kirjan raadolliset kohdat eivät kaipaa yhtään lisää kuvailua.