Piiloutujan maa
Petri Tamminen
Otava 2002
Pientä proosaa, johon mahtuu maailma
Piiloutujan maan ensimmäisiä avainsanoja ovat piilo, piiloutua ja suoja, suojautua. Ne ovat kuitenkin vain pintaa. Petri Tammisen kirja on huomattavasti enemmän. Siinä on syvää humanismia. Piiloutujan maa herättää ajatuksia kuin Albert Camus’n Sivullinen. Tällaista kirjallisuutta soisi käännettävän myös muiden kansojen nautittavaksi.
Tamminen ei ole käyttänyt nauloja. Kirjan ajatukset keskustelevat lukijan kanssa. Teoksen rakenne on sellainen, että siitä saa lehteilemällä jopa enemmän kuin suoraan lukien. Rakenne on kuin kasa palikoita, joita lukija saa asettaa haluamaansa järjestykseen. Voit olla samaa mieltä tai vastustaa joitain ajatuksia. Itse vieroksuin kohdittain Piiloutujan maan mieskuvaa. Se tuntui kuin naistenlehdistä lainatulta; turhan kliseiseltä. Se ei estänyt nautintoa muissa osissa kirjaa vaan oli osana ajatusten vaihtoa.
Lukiessa päällimmäiseksi nousi tekstin ajattomuus. Piiloutujan maata lukee kuin sen maailma olisi aina ollut olemassa. Tammisen on vain pitänyt poimia se ja kirjata. Luultavasti on ollut kovan työn takana saada aikaan tällainen luonnikkuus.
Tamminen kykenee synnyttämään maailman. Kyynikkokin saattaa lukiessaan löytää itsestään piirteitä, joita ei uskonut enää olevan.
Kirjoille haetaan usein genreä tai muita kirjoja, joihin käsillä oleva teos vertautuu. Piiloutujan maalle verrokkeja on useitakin. Yksi on jo mainittu Sivullinen. Kummankin teoksen ominaispiirre on, että itse tarina tai Tammisen kirjassa tarinat ovat pinnalta katsoen kevyitä. Juoni on kohtuullisen ohut, mutta kumpikin teos saa lukijansa käyttämään omia aivojaan.
Heti lukiessa mieleen tuli Veikko Huovinen ja etenkin Hamsterit. Tamminen mainitseekin Huovisen esikuvana kirjailijasta, joka piilottaa henkilöitään ilman polttavaa syytä. Huovinen tekee enemmän juonta kuin Tamminen. Huovisella kirjoissa on alku, loppu ja tapahtumat siinä välissä. Tamminen on enemmän irti juonellisesta esityksestä.
Piiloutujan maa on itsestäänselvyys. Se on kuin lasi raikasta vettä. Edellisen vertauksen jälkeen kannattaa ajatella tilannetta, jossa vettä ei tule hanasta eikä pullosta.
Mer information på nätet