Erityisosaajia

Esikoiskirjailija Raimo Pesonen (s. 1968) kirjoittaa yksiselitteisiä, lyhyitä lauseita. Irrallisista kohtauksista rakentuva fragmentaarinen romaani on hämmentävä lukukokemus, ja lukija joutuu ponnistelemaan hahmottaakseen romaanin tarinan. Erityisen vaikeaa on päästä perille siitä, kuinka romaanin kolme keskeistä henkilöä eli Johanna, Kari ja Riku liittyvät toisiinsa.

Katkaisuasemalla työskentelevä Johanna kirjoittaa joutoaikoinaan tarinoita hoitoon hakeutuvista ja muista elämässään harhailevista.

”Hän antoi ensimmäisenä pöytään lehahtaneen miehen tarjota. Kahden lonkeron jälkeen Johannan teki mieli kysyä, kutsuttiinko tätä parta ja kalju -yhdistelmänsä vuoksi koskaan spedeksi, vai muuten vaan, mutta huomasikin kuiskaavansa mä haluun sua, nyt.”

Johannaa viedään kerta toisen jälkeen, ja kokemuksista syntyy tarinoita. Yrittäjänä nettipalveluja kehittävä Kari kiinnostuu Johannan tarinoista ja näkee niissä kaupallisen menestymisen mahdollisuuksia. Kari uskoo pystyvänsä myymään seksisisältöä netissä ”feminiinistä näkökulmaa painottaen”.

Risteävät kohtalot

Karin yrityksellä ei mene kuitenkaan hyvin. Laskut ovat jääneet maksamatta jo pitkältä ajalta, ja uusi nettikehitelmä tunnu ainakaan parantavan Karin tilannetta.

”Postilokeroseinällä ei ollut ketään, Kari avasi lokeronsa ja työnsi laskut ja ulosottoilmoitukset avaamattomina yläkulman palautusluukusta.”

Riuhtovasti elävän kolmikon täydentää kaikkien päähän potkima Riku eli Rakki. Ahtaassa maalaiskylässä ankaran isän komennossa syntyneet lapsuusmuistot eivät huku viinaan eivätkä huumeisiin.

”Maaliskuussa, lauantaina Riku istuu käsiensä päällä estääkseen niitä vapisemasta. Tuolin rottinki painuu kämmenten ihoon. Oven takana isä puhuu kuin jollekin kolmannelle.”

Romaanin lopussa kolmen päähenkilön tarinat risteävät, ja yllättävä välikohtaus vaikuttaa heistä jokaisen elämään ja suuntaa kohtaloita jälleen kohti entistä pahempaa.

Henkilöitä kadulta

Erityisosaajia on tarkkanäköinen kuvaus niistä, jotka osaavat romuttaa elämänsä joko huonoa tuuriaan tai omaa avuttomuuttaan. Sivumäärältään suppeaan romaaniin mahtuu laitapuolen kulkijoita katkaisuasemalta sekä niitä, jotka ovat hyvää vauhtia matkalla katkaisuun tai lopulliselle päätepysäkille.

Kirjan henkilökuvaus on hyvin niukkaa. Henkilöistä piirtyy lukijalle silti selkeä mielikuva, koska kyseessä ovat hyvin tavanomaiset, yllätyksettömät ihmiset. Heidän kaltaisiaan löytyy jokaisesta lähikapakasta tai jokaisesta konkurssin partaalla horjuvasta pikkufirmasta.

Parasta Pesosen romaanissa ovat tarkat havainnot nykymenosta. Pesonen viljelee romaanissaan arjen yksityiskohtia, jotka tekevät tekstistä todentuntuista ja sitovat sen kiinni tähän meitä ympäröivään todellisuuteen.

Erityisosaajia on viiltävän tosi ajankuva – valitettavasti.