Hypnoksen muistikirja

René Charia (1907–1988) ei Suomessa juuri tunneta. Tämä johtuu Nobel-palkinnottomuudesta, kuten Kristian Blomberg osuvasti mainitsee Hypnoksen muistikirjan esipuheessa. Sama pätee valitettavan moneen hienoon runoilijaan. Char karsasti palkintoja, eikä suostunut ottamaan hänelle kaavailtua Nobelia vastaan.

Hypnoksen muistikirja on kirjoitettu vuosina 1943 ja 1944. Char kuului silloin Ranskan vastarintaliikkeeseen ja taisteli sissisotaa kotimaansa valloittaneita saksalaisia vastaan. Ymmärrettävästi kirjoittamiselle omistettava aika ja tila olivat tuolloin minimaalisia. Charin oli kuitenkin yritettävä. Yrityksestä syntyi katkelmallinen, muutama sata aforistista fragmenttia sisältävä kirja. Sivuilla tekijä onnistuu välittämään kuvan vastarintaliikkeen toiminnasta, siis loistamaan kirjoittajana vaikeissa olosuhteissa.

Hypnoksen muistikirjan sisällöstä kertoo kaiken oleellisen, että sitä puolsivat julkaisun jälkeen niin Albert Camus kuin Martin Heideggerkin. Nämä olemassaolon synkkien puolien käsittelijät pitivät René Charin tavasta käsitellä kieltä. Charin kieli on syntyajalleen ominaista. Se on äärimmilleen asti jännittynyttä, katkelmallista ja toimii kaikkea elämää tuhoavaa ja abstraktia vastaan.

Salamaniskujen poetiikkaa

Char on oman kirjansa päähenkilö. Hänen alter egonsa on Alexandre. Se oli hänen koodinimensä vastarintaliikkeessä, ja kirjassa hän kuvaa itseään tuota pseudonyymiä käyttäen. Fragmenteissa vilahtelee myös muita hahmoja, hekin salanimillään. Kirjan Alexandre, tai Aleksanteri, on myyttinen hahmo. Voidaan argumentoida, että hänet on vaikea kuvitella todelliseksi. Hänen ajatuksensa ja tekonsa asettuvat käsityskykymme rajoille. Aleksanteri on tarinoiden sankarillinen, viisas hahmo, joka on aina askeleen vihollisia edellä.

Aleksanterin korostus ei ole Charin tapa nostaa itseään jalustalle. Päinvastoin, se etäännyttää. Kirja liikkuu sodan painajaismaisessa unta ja valvetta sekoittavassa maailmassa. Tästä huolimatta teos ei liiku abstraktioiden tasolla. Pääosassa on kieli. Se on kohottautumiskykyistä, painajaisten rajat ylittävää ja rikkovaa.

Tyylinsä puolesta Charin tekstit ovat runoutta, mutta leikkivät aforistisilla aineksilla. Tähän tapaan: ”Ikuisuus ei ole elämää pidempi.” Tai: ”Valo häädettiin silmistämme. Se pakeni luihimme. Kun tulee meidän vuoromme, lähetämme sen ottamaan kruununsa takaisin.”

Suurin osa merkinnöistä on lyhyitä; vain kaksi venyy yli sivun mittaan. Toisaalta painettu kirjakin on pieni. Se sujahtaa taskuun ja sitä voi ja pitää lukea katkelmallisesti.

Aiheet ja ymmärtäminen eivät vaadi pitkäjänteistä lukemista. Char kertoo todellisista tapahtumista vertauksin, joskus myös kovasti vastustamallaan abstraktilla tasolla. Välillä hän pohtii suhdettaan itseensä, muihin ja kirjoittamiseen. Charille olemassaolo on ennen kaikkea kirjoittamista. Blombergin esipuheessa kiteytetään Charin poetiikan perimmäinen sisältö: ”olla olematta poissa”. Kirjoittaminen on ehto. Se oikeuttaa hengittämään, toimimaan ja jatkamaan.

Runous käsitetään toiminnaksi. Sen lukeminen ja kirjoittaminen on vastarintaa, taistelua maailman steriiliyttä ja sanahelinää vastaan. Hypnoksen muistikirjan tekohetkellä todellisuus oli tietysti korupuheiden ja propagandan kyllästämä. Rauhan aikanakin jokainen päivä on tyhjien lauseiden täyttämä. Mainokset ja politiikka syöttävät meille kauniita, onttoja sanoja. Charin mukaan runous toimii aktiivisesti pintakulttuuria vastaan. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat tervettä kapinaa kielen keinoin.

Pois nimettömyydestä

Hypnoksen muistikirjan käännös vaikuttaa oivaltavalta. Muuten niin kattavasta ja hyvästä esipuheesta puuttuu valitettavasti maininta siitä, käänsikö Blomberg kirjan alkukielestä vai esimerkiksi englannista. Näin siitä huolimatta, että alussa luetellaan pitkä lista Charia muille kielelle kääntäneistä kirjailijoista ja mainitaan Pentti Saarikoskenkin viehtyneen ranskalaiseen runoilijaan. Käännös tuntuu toimivalta. Teksti välittää sanoman sortumatta kapulakieleen ja liian raskaisiin lauserakenteisiin.

On enemmän kuin tervetullutta, että näin kuuluisa ja hieno runoteos saadaan viimeinkin suomeksi. Charin merkitys ajattelijana, yksilöllisyyden korostajana, surrealistina ja eksistentialistina on merkittävä. Hypnoksen muistikirja on hänen luetuin kirjansa. Käännös toteuttaa Charin runouden keskeistä ajatusta tuomalla tekijän hetkeksi pois nimettömyydestä. Näin hän saa jälleen uusia lukijoita ja on olematta poissa.