Kaikki huono on hyväksi. Miten nykyinen populaarikulttuuri tekeekin meistä älykkäämpiä.
Steven Johnson
Terra Cognita 2006
Översättare: Kimmo Pietiläinen
Sohvaperunan synninpäästö
Luettuani Steven Johnsonin Kaikki huono on hyväksi: Miten nykyinen populaarikulttuuri tekeekin meistä älykkäämpiä huomasin olleeni kapeakatseinen moralisti. Klassikoita nuoruudessaan tankkaavista tulisi muka älykkäitä ja tietokoneella paljon oleskelevista kasvaisi vähemmän nokkelia ja avarakatseisia aikuisia. Nykyajan viisas hallitsee tietokoneet, tuntee TV-sarjat ja muutamat klassikot.
Newyorkilaisen mediatutkija Steven Johnsonin mielestä populaarikulttuuri ei suinkaan tyhmistä meitä. Hän on kehittänyt teesilleen käyrän, jota hän kutsuu Unikeko-käyräksi. Se kuvaa populaarikulttuurin kehitystä: viihde ja media ovat vähitellen monimutkaistumassa. Johnson uskoo, että viihde ja media muuttavat nuorten henkistä kehitystä enemmän kuin mikään muu yksittäinen voima tänä päivänä.
Älykkyytemme lisääntyminen ei Johnsonin mukaan johdu esimerkiksi nauttimamme ravinnon parantumisesta, vaan mielemme ruokavalion muutoksesta, median ja teknologian kehityksen suurista harppauksista viimeisten vuosikymmenien aikana. Populaarikulttuurin kuluttaminen kehittää, eikä suinkaan tylsytä, ihmisten kognitiivisia kykyjä. Älykkyyden lisääntymistä Johnson perustelee älykkyystestien parantuneilla tuloksilla. Älykkyystestit eivät ehkä ole objektiivisin mittausväline, eikä Johnsonin todisteet tarpeeksi kattavia, mutta väite on mielenkiintoinen.
Johnson käy yksitellen läpi tietokonepelien, television ja internetin monimutkaistumiskehitystä. Katsoja tai pelaaja joutuu yhä useammin kognitiivisiin ponnistuksiin täyttäessään aukkoja, jotka syntyvät kertomatta jätetyistä tai epämääräisesti kerrotuista yksityiskohdista. Populaarikulttuuri on yhä monikerroksisempaa, nopeampaa ja osallistuvampaa.
Teho-osastoa katseleva ihminen ei enää ärsyynny heti, kun lääkäreiden ammattikieli ei aukene. Sarjojen juonet eivät kulje enää vain yhdellä tasolla, vaan niitä saattaa lomittua toisiinsa hyvinkin monta. Televisiosarjaa, joka olisi vielä 60-luvulla kuulunut taide-elokuvien haasteelliseen sarjaan, näytetään nykyään parhaaseen katseluaikaan.
Populaarioppineet kokoontuvat keskustelusivuilla
Sarjat ja pelit elävät vahvasti myös internetissä. Niiden ympärille kehittyy intensiivisiä keskusteluryhmiä. Tarinan täytyy olla kestävä, jotta siitä riittää internetissä puhuttavaa. Johnson pitää jaksojen tiivistelmiä, usein esitettyjä kysymyksiä sekä sarjojen ja pelien trivia-oppaita populaarioppineisuuden kehittyvinä töinä.
Internetin merkityksen kasvu on rohkaissut myös yhä useammat ihmiset kirjoittamaan. Keskustelusivuilla ei pärjää ilman kunnollisia kirjallisia itseilmaisutaitoja. ”Yksikään vähäinen viittaus tai kerronnan piruetti ei jää huomaamatta, koska kodeissa on tuhansia arkistonhoitajia”, toteaa Johnson.
DVD ja tallennemarkkinat yleensäkin pakottavat korkealaatuisiin televisio –ja elokuvatuotantoihin. Sopranos –jaksoon täytyy ujuttaa niin monta viittausta ja jujua, että katsoja löytää siitä vielä kuudennellakin katselukerralla uutta. Jaksot eivät suinkaan ole enää preesensissä elävää kertakäyttötavaraa. Kohtauksia tarkkaan syynäävä katsoja huomaa kyllä yksiulotteisuuden.
Jöröjukka opettaa edelleen arvoja
Johnson on motivoiva kirjoittaja. Hän uskoo tulevaisuuteen, eikä pidä nykynuoria ajan sairaana tuotteena. ”Heidän luokkansa voivat hyvinkin olla täpötäysiä ja opettajansa alipalkattuja, mutta koulun ulkopuolisessa maailmassa heidän aivonsa haastetaan joka käänteessä uusilla median ja teknologian muodoilla, jotka kehittävät hienostuneita ongelmanratkaisutaitoja”, Johnson kirjoittaa.
Painetulla sanalla on edelleen paikkansa monimutkaisen, sulattelua vaativan informaation tehokkaana välittäjänä. Julistuksensa jälkeen Johnson ei kuitenkaan kehota imemään arvoja ainoastaan Sopranosista ja Teletapeista. Jos tarjolla ei ole moraali- ja käyttäytymiskasvatusta, Unikeko-käyrän osoittamat edut tuntuvat Johnsonin mukaan vain lohdutuspalkinnoilta. Tällainen sukupolvi olisi kognitiivisesti superlahjakas, mutta heillä ei olisi eettistä peräsintä. He olisivat älykkäitä, mutta ilman arvoja.
Piirrettyjen rinnalle kannattaa siis edelleen tuoda Jöröjukka, Peppi Pitkätossu ja Pinokkio. Elektronin viesti on kuitenkin nousemassa painetun sanan haastajaksi. Sen tarjoamia eväitä ei kannata sivuuttaa.