Romaanin Axel Tulikiven traagillinen kohtalo kirjoittajaksi on merkitty Teuvo Nisonius ja käsikirjoituksen valmistumisvuodeksi 1930. Käsikirjoituksen ilmoitetaan löytyneen Tammen arkistoista, ja se on voitu julkaista vasta nyt, tekijän asettaman julkaisukiellon umpeuduttua. Romaanin todelliseksi kirjoittajaksi paljastui kuitenkin jo syksyllä 2011 toimittaja Teppo Sillantaus.

Axel Tulikiven traagillinen kohtalo toimisi pastissina ilman tätä eräänlaista kehyskertomustakin ja fiktiivistä kirjoittajaa, mutta ”Nisoniuksen” kirjoittamat jälkisanat asettavat romaanissa kuvattuja tapahtumia ironiseenkin valoon; loppujen lopuksi Teuvo taitaa isänsä tavoin päätyä virkamieheksi, vaikka aikomus on aivan toisenlainen.

Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun lopun Helsinkiin. Teuvo Nisonius on juuri maisteriksi valmistunut nuorimies, joka päättää ryhtyä pioneerityöhön: tekemään tohtorinväitöskirjaa elokuvataiteesta, aiheenaan kuuluisan ohjaajan Axel Tulikiven elokuvat. Äänifilmi on päivänpolttava uutuus, ja Teuvo ajautuu mukaan kirjoittamaan Suomen ensimmäistä äänielokuvaa Tulikiven kanssa.

Tulikivi on mahtaileva ja itsekeskeinen – nykykielellä ilmaistuna narsisti. Häntä kritiikittömästi ihailevan nuoren maisterin silmin nähtynä Tulikivi on myös demonisen nerokas. Tulikivi ja hänen mehevä kielenkäyttönsä on kuvattu herkullisesti:

”…Voisinko minä Kaitselmuksen edessä kieltäytyä käyttämästä niitä runsaita lahjoja, joita hän oli vaatimattomalle Axel Tulikivelle suonut? Voisinko minä tältä nuorelta kansakunnalta ottaa pois ne mestariteokset, joita se minulta odotti? Voisinko minä ylpeästi kieltäytyä, kun vanha ystäväni Erkki rukoillen minulta äänifilmiä pyysi? Ei, minä kavahdin, niin ylpeä minä en ole. Ja niin minä nöyrryin ja käärin kuuliaisesti hihani.”

Elokuvataiteen ohella maisteri Nisoniusta polttelee myös psykoanalyysi, jonka menetelmiä hän päättää ryhtyä soveltamaan elokuvien analysoimiseen. Ehkäpä sen avulla pääsisi lähemmäs myös naisen arvoitusta:

”Selvemmin kuin koskaan ymmärsin silloin, että tytöilläkin tosiaan on ruumis, ja wieniläistohtorin tutkimusten perusteella tiesin, että suloisimpienkin neitojen ruumiit olivat sukupuolisen halun riivaamat aivan kuten omanikin. Mutta miksi sitten tytöt vain kävelivät ohitseni jutellen iloisesti keskenään, vilkaisemattakaan minuun, vaikka heidän täytyi tietää, että myös minulla oli ruumis ja että ruumiini oli juuri se, mitä he salaisesti kaipasivat?”

Hän päättää ryhtyä myös toimimaan itseoppineena psykoanalysoijana. Analysandiksi löytyy kaunis ja salaperäinen neiti Hyytiäinen, jonka salaisten tunteiden Teuvo arvelee voivan kääntyä häntä itseään kohtaan. Hän yrittää myös psykoanalyysin keinoin auttaa Tulikiven yksinäistä Tyyne-tytärtä. Tyyne on lakannut kokonaan puhumasta vanhempiensa riitaisan eron jälkeen ja joutuu hoidettavaksi Lapinlahden mielisairaalaan.

Ollaan uuden aikakauden kynnyksellä, kaikki tuntuu hengittävän uutta.

Samaan aikaan kehittyy Teuvon suhde osakuntatoveriinsa Kaijaan. Teuvo pitää Kaijaa tyypillisenä hyvän perheen kunnollisena tyttönä, ei ollenkaan niin houkuttelevana kuin enigmaattista Ester Hyytiäistä. Sydämen asioissa kokemattomalle Teuvolle tapahtuu romaanissa kuvatun ajanjakson aikana monta yllätystä. Teuvo Nisonius on juuri niin naiivi ja pätemisentarpeinen ja toisaalta täynnä nuoruuden intoa ja jyrkkyyttä kuin vain parikymppiset voivat olla. Teuvo on hyvin sympaattinen tyyppi, ja on melkein sääli, ettei häntä oikeasti olekaan ollut olemassa.

Romaanissa ollaan uuden aikakauden kynnyksellä ja kaikki tuntuu hengittävän uutta ― kaupungin lukuisat työmaat, äänifilmin tuleminen, nuorten ihmisten kohtaamiset. Elokuvan ohella äänen saa myös pieni Tyyne-tyttö ja psykoanalyysin avulla Teuvo pyrkii antamaan äänen myös Ester Hyytiäisen salaisille ajatuksille.

Aikakauden kuvaus romaanissa on elävää. Sillantaus on tehnyt huolellista taustatyötä ― henkilöiden repliikit ovat uskottavia, samoin kaupunkimiljöön ja tapojen kuvaus. Axel Tulikiven traagillinen kohtalo on hauskaa ja nautittavaa luettavaa.

Dela artikeln: