Maa on syntinen laulu ja Tabu

Timo K. Mukan (1944–1973) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi Gummerus julkaisee hänen seitsemän ensimmäistä teostaan kolmena niteenä. Kiistellyn kirjailijan viimeiseksi jääneet kirjat Lumen pelko (1970) ja Kyyhky ja unikko (1970) ilmestyivät ensimmäisen kerran WSOY:n kustantamina. Ensimmäinen Gummeruksen nyt julkaisema nide sisältää Mukan ensimmäiset teokset: Maa on syntinen laulu (1964) ja Tabu (1965). Esikoisesta kyseessä on jo kolmastoista painos, Tabusta seitsemäs. Molemmat ovat myös taannoin päässeet valkokankaalle. Rauni Mollberg ohjasi esikoisromaanin pohjalta elokuvan 1973. Tabun pitkän niminovellin hän saattoi valkokankaalle nimellä Milka vuonna 1980.

Maa on syntinen laulu keskittyy Tabun niminovellin tavoin Mukan teoksille ominaiseen pohjoissuomalaiseen ympäristöön, mikä tulee ilmi jo peräpohjalaisella murteella käydystä dialogista. Siinä missä ”Tabu” sijoittuu ajallisesti 1910- ja 1920-luvun taitteeseen, esikoisteoksessa eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa Siskonrannan kylässä. Tabun toinen teksti ”Sankarihymni” tapahtuu norjalaisessa kylässä, jolla on hyvin paljon yhteyksiä Mukan muualla kuvaamiin pohjoissuomalaisiin yhteisöihin. Jokaisen kolmen tekstin keskiössä on nuori henkilöhahmo ja hänen kehityksensä: esikoisromaanissa aikuisiän kynnyksellä oleva Mäkelän Martta, ”Tabussa” 13-vuotias Milka ja ”Sankarihymnissä” alle parikymppinen Thörsten Öiesen.

Maa on syntinen laulu sai ilmestyttyään murskatuomion. Monia lukijoita ärsytti erityisesti se, että uskonnollisen herätysliikkeen tilaisuus päättyy teoksessa seksiorgioihin. Väitettiin, että Mukka pilkkaa lestadiolaisuutta. Myöhemmin on noussut esille ääniä, joiden mukaan kirjailija olisi kuvannut teoksessaan Lapin hurmoksellista herätysliikettä, korpelalaisuutta, jota myös Bengt Pohjanen käsittelee kiintoisasti romaaneissaan, kuten Kristalliarkki (1987). Joka tapauksessa Mukan esikoisen negatiivinen ja kiihkeä aikalaisvastaanotto juontui nähdäkseni osittain siitä, että naturalistisista ja myyttisistä piirteistään huolimatta teosta on luettu realistisena: tausta-ajatuksena lienee ollut, että kirjallisuus heijastelee yhteiskuntaa. Osaako nykylukija nähdä kaunokirjallisuuden fiktiivisyyden paremmin kuin 1960-lukulainen lukija, on jo toinen kysymys.

Nuoren tytön kehitystarina

Maa on syntinen laulu kertoo paitsi nuoren Mäkelän Martan kehityksestä naiseksi myös Siskonrannan kylän tapahtumista. Kyse on siis paljon muusta kuin seksuaaliorgioista ja herätysliikkeistä, vaikka uskonto ja seksi keskeisessä roolissa romaanissa ovatkin. Martta elää viinaanmenevän isänsä Juhanin, isoisänsä eli äijän ja terveysongelmiaan valittavan äitinsä kanssa. Pihalla haukkuu sokea Panu-koira, jota hakkaamalla äijä purkaa epätoivoaan. Panu muuttuu romaanissa sitä raihnaisemmaksi mitä enemmän vastoinkäymisiä siskorantalaiset kohtaavat. Koira ulvoo samaa epätoivoa, joka on asettunut Siskonrannan ylle jo aikojen alussa. Elämä ei olekaan helppoa: tansseissa viinan huuruissa miesten puukot heiluvat, ihmiset ja eläimet kuolevat. Luonto on vahvempi kuin Mukan ihminen, joka harvoin kykenee rationaaliseen asioiden erittelyyn. Ankeutta säestävät myös kaikkitietävän kertojan näkökulmasta kerrotut, lukujen väliin sijoitetut runokatkelmat.

Taitavasti kuvattu Martta tekee maatalon tavallisia töitä: valmistaa ruokaa, lypsää talon kaksi lehmää aamuin illoin. Lähellä asuu uskovainen ja harrasmielinen Elina, ronskin ja suorapuheisen Martan hyvä ystävä. Martalla on kosijoita: naapurin Kurki-Pertti haluaa nuoren naisen vaimokseen, mutta tämä on ihastunut huonomaineiseen lappalaiseen Oula Nahkamaahan. Kylällä kiirii juoruja, että Nahkamaa on saattanut raskaaksi monta naista, mutta Martta ei välitä puheista.

Romaanin yhtenä keskeisenä teemana on vaikea rakkaus, kyvyttömyys näyttää kiintymystä. Kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen ei osata osoittaa hellyydellä. Esimerkiksi Kurki-Pertti ilmaisee kiinnostuneisuutensa Marttaa kohtaan tulemalla katsomaan tätä navettaan. Ihastumisestaan hän puhuu ensin koomiseen tyyliin kiertoteitse: hän toteaa, kuinka Mäkelän lehmä on ”meillä astutettu… meän Alpertti työntäny sille hyvvää persseeseen…” Pian Martta ja Kurki-Pertti ajautuvat kuitenkin harrastamaan seksiä läheiseen latoon. Seksi on tapa osoittaa kiinnostusta – joillakin se voi olla myös tapa purkaa paineita ja haluja. Paradoksaalista kyllä, yhteisö osoittaa kerran myös aitoa välittämistäkin: kylän ”yleisen naisen” Liinunkorven Ainon kuoltua hänen lapsensa pääsevät nopeasti sijaisperheisiin.

Mikä on sallittua?

Tabun molemmat tekstit – ”Tabu” ja ”Sankarihymni” – toistavat ongelmallisen tai epämoraalisen rakkauden ja kasvun teemaa. ”Tabun” nimi viittaa moraalisesti tuomittavaan asiaan, josta vaietaan. Novellissa tällaisena tabuna on pedofilia, jota kirjailija on käsitellyt erityisesti myös viimeisessä romaanissaan Kyyhky ja unikko. ”Sankarihymni” kertoo modernistiseen tyyliin norjalaisesta Thörsten Öiesenistä, joka on kohonnut kylän sankariksi räjäytettyään 13 vihollista. Huolimatta sankariteostaan Thörsten epäonnistuu siinä, mikä hänen omasta mielestään on miehen mitta: hän ei saa erektiota yhdynnässä, mikä ajaa hänet luhistumisen partaalle. Sisäisesti epävarma nuori mies joutuu epäonnistumisten kierteeseen naissuhteissaan.

”Tabun” päähenkilönä on äitinsä kanssa köyhässä maalaistalossa asuva nuori Milka. Tytön isä on kuollut, ja talous tarvitsee heinäntekoavuksi miestä, jota kutsutaan kylällä Kristus-Perkeleeksi. Mies muistuttaa hahmona etäisesti Kyyhkyn ja unikon mustasilmäistä ja masentunutta Pietiä. Jo tarinan alussa Kristus-Perkele käyttää hyväkseen Milkaa: hän ei pysty kahlehtimaan kiihkoaan, kun Milka osoittaa kiinnostusta. Kristus-Perkeleellä on samanaikaisesti myös seksisuhde Milkan äidin kanssa.

13-vuotias Milka kuvataan pienoisromaanissa viettelijäksi, jonka ansaan aikuinen mies astuu. Mukka ei moralisoi: hänellä ei esimerkiksi ole kaikkitietävää kertojaa, joka nousisi tarinan yläpuolelle ja kertoisi, miten tulisi suhtautua siihen, että mies harrastaa seksiä 13-vuotiaan tytön kanssa ja saattaa tämän lopulta raskaaksi.

”Tabua” voi verrata suomalaisiin nykyromaaneihin, joissa käsitellään myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Maria Peuran On rakkautes ääretön -romaanissa (2001) isoisä raiskaa 6-vuotiasta lapsenlastaan Saaraa. Siinä missä isoisä saa seksuaalirikoksestaan rangaistuksen ja yhteisö tulee loppujen lopuksi väliin, Mukan teoksen yhteisö ei rankaise ruumiilliseen piiriin liittyvistä asioista. ”Tabua” voi myös verrata Hilkka Ravilon romaaniin Merimarjani, pulmuni, pääskyni (1997), jossa pappina toimiva isäpuoli käyttää seksuaalisesti hyväkseen tytärpuoltaan. Uskonto on keskeisessä roolissa myös ”Tabussa”, mihin viittaavat Kristus-Perkeleen nimi sekä lukuisat runolliset katkelmat, joissa Milka kuvaa uskonnollisen hurmioituneesti tunteitaan, kuten romaanin alussa:

”Muista, Jumala, että huusin sinua silloin kun hätä oli ylläni ja murhe ja itku raastoivat rinnassani repivinä. Kappaleiksi, minun Jumalani – kappaleiksi ne repivät sydämeni ja imivät veren minun suonistani. Minä kuljin riemukkain sydämin sinun ohitsesi, kun tuska oli mennyt ja kun sydämeni oli jälleen täysi kuin leili maitoa pullollaan.”

Milkan ajatuksissa rakkaus, seksi ja uskonto yhdistyvät. Kristus-Perkele on ambivalentti hahmo, johon kaikki nämä elementit liittyvät. Myös tästä syystä Mukan pienoisromaani on lukijalle vaikea pala purtavaksi. Vertauskuvallisen tulkinnan mahdollisuus – Milka voidaan tulkita tulevan raskaaksi ristiriitaisesti uskonnon sanomasta – heikentää mahdollisuutta lukea lapsen hyväksikäyttö yksiselitteisesti moraalisesti paheksuttavana. Kun pedofilia-tarina ei näyttäydy yhdessä valossa vaan sen rinnalle tarjoutuu allegorinen lukutapa, on ymmärrettävää, että Mukan romaania voi olla vaikeaa käsitellä mielessään.

Mukan teokset tänään

Maa on syntinen laulu -romaanin ja Tabun tekstien rakenteet hahmottuvat helposti. Esimerkiksi ”Sankarihymni”-novellissa lukija tietää aina, kuka milläkin hetkellä puhuu ja miten tarina edistyy. Tässä mielessä Mukan varhaiset tekstit eroavat hänen myöhäistuotannostaan, kuten metafiktiivisiä elementtejä sisältävästä Laulu Sipirjan lapsista -teoksesta ja Kyyhkystä ja unikosta, jossa miespäähenkilön Pietin ja ulkopuolisen kertojan katkelmat sekoittuvat jatkuvasti toisiinsa ja jossa on runsaasti takautumia. Mahdollisesti Mukan myöhemmät kirjat ovat kärsineet siitä, että kirjailijan oli taloudellisten vaikeuksiensa takia julkaistava liian nopeaan tahtiin.

Tabu ja Maa on syntinen laulu ovat edelleen puhuttelevaa kirjallisuutta. Niissä rakkaus, nuoren ihmisen kehitys, seksi, myytit ja uskonto kietoutuvat yhteen epäkonventionaalisella ja siksi ihmetystä herättävällä tavalla. Ehkä juuri tästä syystä romaanit ovat kestäneet minun käsissäni jo useita lukukertoja. Mukan teokset ovat myös osoittaneet olevansa tärkeä osa suomalaista kaunokirjallisuutta – esimerkiksi Maa on syntinen laulu sijoittuu toistaiseksi vähän tutkittuun suomalaisen naturalismin jatkumoon. Mukan romaaneja luetaan edelleen runsaasti, ja niille on tullut omaäänisiä jatkajia, kuten esimerkiksi Rosa Liksom pohjoissuomalaiseen ympäristöön sijoittuvilla novelleillaan.

Monia lukijoita kiinnostaa epäilemättä myös 29-vuotiaana kuolleen Mukan myyttisiin mittoihin paisutettu kirjailijakuva ja lyhyt elämä. Ehkä myyttistä kirjailijakuvaa voi parhaiten purkaa siten, että keskitytään yksityiskohtaisen kirjailijan elämän ruotimisen sijaan erittelemään tarkasti kirjailijan romaaneja, joissa analyysin aihetta tuntuu riittävän.