Perhoset veljeni ympärillä

Veera Salmen Perhoset veljeni ympärillä on nimellisesti aikuisten romaani, mutta siinä on nuortenkirjan piirteitä. Romaanin päähenkilöt ovat nuoria, joilla on nuorten ihmisten ongelmia. Aihe on vakava, mutta sitä käsitellään huumorin kautta. Juoni on yllättävä, absurdikin, mutta kirja on silti selkeä kokonaisuus.

Nuoruus venyy vuosikymmenien epävarmuudeksi.

Perhoset veljeni ympärillä on milleniaalien ja z-sukupolven aikuistenkirja, jossa eroa nuortenkirjoihin ei korosteta – eiväthän milleniaalit ja z-sukupolvikaan siirry enää aikuisuuteen vanhojen tuttujen virstanpylväiden, kuten omistusasunnon ja vakituisen työpaikan, kautta. Sen sijaan nuoruus venyy vuosikymmenien epävarmuudeksi, josta selviämiseen tarvitaan vähintään perhe, mikroskooppisen pieni kamera, uhanalaisia perhosia ja puhuva koira.

Kirjan alussa päähenkilö Joonaksen pikkuveli Johannes katoaa. Joonas ja Johannes olivat lähteneet Islantiin Johanneksen viulukilpailun takia, mutta tultuaan kilpailussa toiseksi Johannes häviää omille teilleen, ja Joonas joutuu palaamaan yksin Helsinkiin. Kirja kertoo perheen selviytymisestä tilanteessa, jossa kukaan ei tunnu pystyvän auttamaan, eikä vastauksia Johanneksen kohtaloon kuulu.

Johannes on paitsi viuluvirtuoosi, myös mykkä. Hän ei puhu, eikä kukaan oikeastaan tiedä miksi. Eikä perhettä ehkä juuri kiinnostakaan: Salmi on onnistunut kirjoittamaan perheen, joka tukeutuu toisiinsa ja hyväksyy jäsenensä, mutta joka ei kuitenkaan ole tasapaksu kullalla silattu lähiöperhe. Kaikki perheenjäsenet painivat omien ongelmiensa kanssa hyödyntäen selviytymiskeinoja, joita ei välttämättä ensimmäisenä suositeltaisi kriisiterapiassa.

Perheenjäsenet painivat ongelmiensa kanssa hyödyntäen selviytymiskeinoja, joita ei suositeltaisi kriisiterapiassa.

Perheen isä kuoli Johanneksen, Joonaksen ja heidän siskonsa Joonian ollessa lapsia, eikä äiti ole kunnolla päässyt tapahtuneesta yli. Hän maalaa vuodesta toiseen samaa taulua, joka seisoo kerrostaloasunnon olohuoneessa odottamassa tulevaisuudessa häämöttävää valmistumista. Joonia tutkii uhanalaisia perhosia ja hakkaa nyrkkeilysäkkiä, sparrauskavereita ja välillä Joonasta. Äidinäidin muisti on jo kovin rapistunut, mutta viulunsoitto sujuu edelleen, etenkin, jos tukemassa on rakas kumihämähäkki Markku.

Mukana pyörivät myös äidin miesystävä Tommi ja hänen tyttärensä Tuikku, sekä tietysti Joonas. Lähes koko kirjan kertojana toimivan Joonaksen selviytymiskeinoihin kuuluvat Tim Burtonin elokuvat, kaiken keholle vahingollisen ravinnon vältteleminen ja pian Johanneksen kadottua adoptiokoira Burton, joka osaa puhua ja on siksi hyvää juttuseuraa silloin, kun muu perhe on liian kiireinen omien projektiensa parissa.

”Katsoimme Burtonin kanssa koko illan ja alkuyön leffoja, Burton ei niistä juuri mitään tiennyt. Venäläisistä klassikoista se ei ollut kuullutkaan, joten katsoimme Bim Mustakorvan. Minä itkin, mutta Burton antoi sille tylyn tuomion.
     – Kaksi tähteä.”
S. 101

Joonaksen ajatukset ovat kuin suoraa jatkumoa sille, miten milleniaaleista, ja jossain määrin myös z-sukupolvesta, puhutaan mediassa. Hän on huolestunut paitsi omasta pärjäämisestään epävarmassa tulevaisuudessa, myös maailman tilasta yleisesti. Samaa huolta kantaa perheen äiti, jolta on sanomalehtien lukeminen kokonaan kielletty, sillä niissä on liikaa ahdistavia ajatuksia.

Harmaa helsinkiläisrealismi yhdistyy satuun

Perhoset veljeni ympärillä koostuu tavallaan kahdesta puolikkaasta. Toisaalta on realistista kuvausta helsinkiläisnuorten elämästä perheessä, joka on moniongelmainen ja köyhä, mutta hyväntahtoinen jäseniään kohtaan. Toisaalta taas juoni, joka on täyttä satua: alkuun koskettavalta ja realistiselta tuntuva katoamistarina muuttuu pian ilahduttavan ennalta-arvaamattomaksi sekamelskaksi, joka saa vielä kaikkia aikaisempia juonenkäänteitä uskomattomamman lopetuksen.

Hetkeäkään ei ole epävarmuutta siitä, etteikö Salmi tietäisi, mitä tekee. Sadunomaisuus on selvästi harkittu valinta, ja siitä on helppo nauttia, sillä hurjimmatkin juonenkäänteet ovat looginen osa kokonaisuutta. Tarina on juuri täydellisessä tasapainossa, jotta sitä on helppo seurata, mutta se ei käy puuduttavaksi tai liian suoraviivaiseksi.

Hahmoihin tutustuttuaan lukija alkaa ymmärtää heitä.

Nuorten elämää kuvataan kirjassa nykyaikaisella ja suvaitsevaisella, eikä lainkaan väheksyvällä tavalla. Tässä kuvauksessa Joonaksen elämään rymistelevä romanssi särähtää riitasointuna. Joonas matkustaa Kreikkaan ja tapaa siellä Saden. Sade on ensimmäinen nainen, johon homoksi identifioituva Joonas rakastuu. Toisaalta rakkaustarinassa tuodaan esiin seksuaalisuuden muuttuvaisuus, toisaalta se näyttää rakkauden, rakkaussuhteen ja uuden kumppanin koko elämän suunnan kääntävänä pelastuksena.

Tarina voidaan nähdä toisintana vanhoista stereotypioista, joiden mukaan homoista tulee heteroita, kun he kohtaavat ”sen oikean” ja nuoret miehet ovat hukassa, kunnes nainen tulee ja pistää heidän elämänsä kuntoon. Sade on omalla tavallaan yhtä eksyksissä kuin Joonaskin, mutta hän jää kirjan hahmoista selvästi etäisimmäksi, eikä siksi ole yhtä samaistuttava kuin Joonas ja hänen perheenjäsenensä.

Erikoisilta vaikuttavat perheenjäsenet ovat nimittäin kaikki uskottavia. Kenenkään käytös ei ole outoa outouden vuoksi, vaan hetken hahmoihin tutustuttuaan lukija alkaa ymmärtää heitä. Hahmojen kokemat tunteet välittyvät kirjan sivuilta ja tekevät perheenjäsenistä joukon aitoja ja tutuntuntuisia yksilöitä.