Taikalintu

Maahanmuuttajakirjailija mielletään Suomessa oudoksi ilmiöksi, vaikka kirjallisuudenhistoriaamme kuuluvat niin Hella Wuolijoki kuin Aino Kallaskin. Tänne on tultu muualta kirjoittamaan, ja täältä on lähdetty muualle kirjoittamaan. Nykyinen keravalainen Yousif Abu al Fawz syntyi Irakissa vuonna 1956. Marko Juntusen arabiasta suomentama Taikalintu (Ta’ir al Dahsha) ilmestyi vuonna 1998 Kyproksella ja viime vuonna Suomessa.

Taikalintu-novellikokoelma on mielenkiintoinen lukukokemus. Perussuomalainen lukija pääsee kurkistamaan kotimaataan uudenlaisesta ikkunasta: tutut paikat ja miljöö ja silti erilainen todellisuuden kokemus.

Taikalinnun kymmenen tarinaa poikkeavat toisistaan aiheen, miljöön ja sisällönkin puolesta melkoisesti. Liikutaan Irakissa, Venäjällä, Suomessa, henkilöinä ovat milloin Daria, milloin ´Umran tai Satu. Yhdistävä näkymätön kudelma tarinoiden välillä muodostuu vierauden ja kaipauksen kokemuksesta.

Tasoltaan tarinat ovat heterogeenisiä, eikä novellikokoelmasta muodostukaan selvää yhtenäistä kokonaisuutta. Erilaisuudessaan novellit ehkä muistuttavat kirjailijan levottoman elämän hengästynyttä vaeltelua maasta toiseen.

Hämmentävä oli novelli ’Kaakaota Pohjolasta’, joka perustuu tunnettuun urbaaniin kansantarinaan. Eikö kirjailija tuntenut tätä ainakin Suomessa kovin tuttua tarinaa, vai onko hän tietoisesti käyttänyt sitä hyväkseen? Jos kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto, mitään uutta ei novellissa kuitenkaan tule lisää kaskumaiseen tarinaan kohtalokkaasta väärinkäsityksestä.

Taikalintu sisältää myös monia koskettavia novelleja. Ilahduttavaa on, että kirjailija ottaa yhdeksi välineekseen huumorin tai ehkä tarkemminkin ironian. Asioiden ja ongelmien suhteellisuus nousee yhdeksi teemaksi. Taikalintu on vastakohtien kirja: jonkun suurimmat huolet ovat ystävän koiran terveysongelmat, toinen taas ei ole saanut vuosikausiin tietoa läheisistään. Kotimaan käsitettä alkaa myös miettiä Taikalintua lukiessaan. Missä on skinien pelossa paikallisjunassa kyyhöttävän kurdimiehen koti? Mitä tekee ihmiselle moninkertainen marginaalisuus ja eri paikkoihin kiinnittymättömyys? Kriittisyys ja turhautuneisuuskin Pohjolan hyvinvointivaltiota kohtaan nousee välillä tekstistä esiin: ”Ajattele nyt, on loppututkinto, osaan kieltä, puhun englantiakin paremmin kuin niiden pääministeri, mutta turha kuvitellakaan muuta kuin tiskaamista tai siivoamista” tai ”Kirjan ostaminen, teatterireissu tai illallisvieras tarkoittavat päiväkausien nälkäkuuria”.

Taikalintu on kaikkea muuta kuin itsestään selvä kirja. Ensinnäkään arabiankielisen tekstin suomentaminen ei ole yleistä, toiseksi kirjan tekijä olisi voinut kaiken todennäköisyyden mukaan kuolla jo monia kertoja, esimerkiksi paetessaan Irakista jalan autiomaan poikki Saudi-Arabiaan. Epätasaisuudestaan huolimatta Taikalintu antaa paljon ajateltavaa.